Linnunpesä Maantien-varrella

Linnunpesä Maantien-varrella

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Lintuinen, ah, miksi pesäsi
Maantien-varrella rakennit täällä?
Eikös siimen suonut metsäsi,
Eikös kukoistelleet koivut siellä?
Eikös aamurusko kirkkahin
Siellä loistanut kuin täälläkin?
Verkkaan vierii puro aaltojaan
Siellä laksoloissa loitosissa;
Täällä ryminällä turhuus vaan
Rientää rauvottuissa rattahissa;
Siellä sulo on ja rauhaisuus,
Täällä aina pelon-alaisuus.
Miksis aivoit laakson tuoksusta
Tienoille tien vallan tänne muuttaa?
Miksis enemmin voit rakastaa
Tohua tien, kun metsän koreuutta?
Miksi jätät rauhas riemuisan,
Silmäilläkses sodan maailman?
Etkös tunne usein päiviäs
Pitkiksi, yön levon odottaissa?
Eikös usein syki sydämes,
Jonkun jyskehen sun havahtaissa?
Etkös peitä usein pelossas
Siivilläni silloin poikias?
Asuisit vaan siellä laaksossa,
Niin ois olos oivempi kun tässä,
Ja ei oisi pojat pelossa,
Sinun joskus heistä viipyessä,
Siellä luonnon rauha olisi
Heille, mi on täällä siipesi.
Lintuinen, ah, poikiasi kun
Opetat piankin lentämähän,
Saata heitä laakson piilotun
Tyvenehen tiensä kääntämähän,
Siellä pelvotta tee pesäsi
Poikiis kanssa ensi kesäksi.

[Gustaf Reinhold] B[lom]q[vis]t.


Lähde: Tapio 9.8.1862.