Linnunpesä Maantien-varrella

Linnunpesä Maantien-varrella Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Lintuinen, ah, miksi pesäsi

Maantien-varrella rakennit täällä?

Eikös siimen suonut metsäsi,

Eikös kukoistelleet koivut siellä?

Eikös aamurusko kirkkahin

Siellä loistanut kuin täälläkin?

Verkkaan vierii puro aaltojaan

Siellä laksoloissa loitosissa;

Täällä ryminällä turhuus vaan

Rientää rauvottuissa rattahissa;

Siellä sulo on ja rauhaisuus,

Täällä aina pelon-alaisuus.

Miksis aivoit laakson tuoksusta

Tienoille tien vallan tänne muuttaa?

Miksis enemmin voit rakastaa

Tohua tien, kun metsän koreuutta?

Miksi jätät rauhas riemuisan,

Silmäilläkses sodan maailman?

Etkös tunne usein päiviäs

Pitkiksi, yön levon odottaissa?

Eikös usein syki sydämes,

Jonkun jyskehen sun havahtaissa?

Etkös peitä usein pelossas

Siivilläni silloin poikias?

Asuisit vaan siellä laaksossa,

Niin ois olos oivempi kun tässä,

Ja ei oisi pojat pelossa,

Sinun joskus heistä viipyessä,

Siellä luonnon rauha olisi

Heille, mi on täällä siipesi.

Lintuinen, ah, poikiasi kun

Opetat piankin lentämähän,

Saata heitä laakson piilotun

Tyvenehen tiensä kääntämähän,

Siellä pelvotta tee pesäsi

Poikiis kanssa ensi kesäksi.

[Gustaf Reinhold] B[lom]q[vis]t.

Lähde: Tapio 9.8.1862.