Linnulle

Linnulle. (Runebergilta. Suomennos) Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Sanoppas, lintuseni,

Puihiston oksilla,

Kuin voit sæ yhæ laulâ,

Ja yhæ riemuilla?

Mæ kûlen illoin âmuin

Sun ^ænes suloa,

Mut yhtæ selvæ aina

Se on, ja riemusa.

Sun varas ovat væhæt,

Asuntos ahtainen,

Kuitenki pesæs puolên

Sæ katsot, laulellen,

Et kylvævæ ô mit^æn,

Et mit^æn nîttævæ,

Et tiedæ huomis-pæiv^æ,

Vân ôt nîn tytyvæ.

Kuin moni løytŷ, jolla

On kultâ, tavarâ,

Ja mât ja valtakunnat,

Ja asû linnoissa;

Vân, itkusilmin, huokain,

Sen pæivæn tervehtî,

Jon koittoa sun kieles

Vast’ik^æn kîtteli.

Kuin kehnoksi sun osâs

Ihminen katsonê,

Ja hæn, se kîttæmætøn,

Ei toki tŷtyne.

On hænen vallassansa

Sydæntæs surmata;

Sæ onneas vân kîtæt,

Hæn kirô kohtânsa.

Taivasta kohti silmæt

Mi, nuristen, hæn luo?

Mitæhæn vielæ vâtî.

Kun Luoja kaikki suo?

Kun mâmme ilo makâ

Jalkainsa edessæ,

Mi oudoksî hæn orjan,

Ja etsî enemp^æ.

Ei! – laula, lintuseni,

Sun ihailuksestas,

En tahdo vaikeroiden

Sotkea soittoas.

Tê joka kesæ t^ælllæ

Pes^æs, ja opeta

Minulle illoin âmuin

Riemuas rauhaista.

Bqst.

Lähde: Kansan Lehti 28.11.1868.