Lillille

Lillille Kirjoittanut Luis de Góngora

Suom. Otto Manninen.

Tyttö sievin, sorjin

kulmakunnallaan,

eilen naitu, tänään

leski liitostaan:

oma, oma kulta

suori sotimaan.

Huokaa koito äidin

korvaan kuulevaan:

valkamassa saan

vaikerrella vaan.

Nuorna näin miks, äiti,

minut saatoitkaan

ilon nopsan, tuskan

pitkän tuntemaan,

sulhoon liitit, tänään

luota luopuvaan,

vapauden multa

vei hän mukanaan:

valkamassa saan

vaikerrella vaan.

Katseluun ol’ ennen

into ihanaan,

silmill’ itku olkoon

vain nyt virkanaan:

ei ne, ei ne enää

pysty parempaan; –

ken toi mulle rauhan,

riensi sotimaan:

valkamassa saan

vaikerrella vaan.

Huolt’ ei neuvos saa, ei

nuhtees talttumaan,

kumpikin vaikk’ olkoon

kuinka kohdallaan.

Jos mua lemmit, uutt’ et

tuskaa tuonekaan:

kuolla raskaamp’ aivan

vaiti vaivastaan:

valkamassa saan

vaikerrella vaan.

Armas äiti kulta,

kenp’ ei vaipuiskaan

itkuun, valitukseen,

vaikk’ ois rinnassaan

sydän kalliosta,

kun jää kuihtumaan

vienot neitovuodet

vihannimmillaan:

valkamassa saan

vaikerrella vaan.

Menkööt yöt, kun menneet

on jo menojaan

silmät, jotka öinkin

vaatii valvontaan,

älkööt yksinjääpää

jääkö katsomaan,

joll’ on liikaa puolet

leskenvuodettaan:

valkamassa saan

vaikerrella vaan.

Lähde: Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden kultainen kirja. 1954. Toimittanut Tyyni Tuulio. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.