Lentotähti (Manninen)

Lentotähti. Kirjoittanut Otto Manninen

Hei, kulkuset ne helisee

ja jalas alla kolkkaa

ja tiuvut kilvan kilisee

kuin parahinta polkkaa.

Ja kummissansa katsoo kuu,

kun ajo myöhä luistaa,

ja vanhus, valkoparta puu,

myhäillen päätä puistaa.

Ja kinos kipunoin’ on vaan

ja koko taivas tuikkaa,

ja meille sormisuukkojaan

nuo tähtilennot suikkaa.

Me illan viimaa ilkumme,

mi kilpasille lähti;

ja eespäin entää kulkumme,

yön ylpein lentotähti.

Ja toivottaa jos ehtii vaan,

kun korkeinnaan se palaa,

niin todeks saapi, sanotaan,

mit’ ikään mieli halaa.

Vaan kuinka, armas, aattelen,

vain kesken lause jää se.

Ma toivon toiseen liittelen,

eik’ aatos päähän pääse.

Niin kauas, taivaan rannan taa

ain’ edemmäs se entää:

miel’ lemmen vain on leimahtaa

ja tähden lentää, lentää.

Lähde: Manninen, O. 1905: Säkeitä. WSOY, Porvoo.