Leivopari (1897)

Leivopari. Kirjoittanut Otto Manninen

Leivopari kerran loi

Sydämeeni pesän,

Siellä lauloi, unelmoi

Kohta saavan kesän.

Toinen toivo nimeltään,

Toinen leivo lempi,

Saivat kilvan kiitämään

Ken ois kevyempi.

Kiiti kiista riemukas

Kohti koiton rantaa,

Kumman siipi kauemmas,

Korkeammas kantaa.

Liioin lensi raukat ne,

Korven haukka keksi;

Toisen itselleen jo se

Tapas eineheksi.

Vähänpä sä laulaa sait

Raukka leivo lemmen,

Vait on toivokin nyt, vait –

Kesken kevään hemmen.

Sydämeni sopukkaan

Piile pikku raukka,

Ettei sinuakin vaan

Veisi korven haukka.

Älä aivan vaikene,

Laula vielä hiljaa

Kukkasia kedolle,

Vainiolle viljaa!

O[tto]. M[anninen].

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.