Leivopari

Leivopari. Kirjoittanut Otto Manninen

Leivopari kerran loi

sydämeeni pesän,

siellä lauloi, unelmoi

kohta saavan kesän.

Toinen toivo nimeltään,

toinen leivo lempi,

saivat kilvan kiitämään,

kumpi kevyempi.

Liioin lensi raukat ne,

haukka harmaa keksi,

toisen itselleen jo se

iski eineheksi.

Vähänpä sa laulaa sait,

raukka leivo lemmen.

Vait on toivokin nyt, vait

kesken kevään hemmen.

Sydämeni sopukkaan

piile, pikku raukka,

ettei sinuakin vaan

veisi harmaa haukka.

Älä aivan vaikene,

laula vielä hiljaa,

kukkasia kedolle,

vainiolle viljaa.

Lähde: Manninen, O. 1910: Säkeitä: toinen sarja. WSOY, Porvoo.