Lehmuksen alla

Lehmuksen alla Kirjoittanut Walther von der Vogelweide

Suom. Otto Manninen.

  »Lehdon on vienon

nurmikolla,

miss’ alla lehmuksen levättiin,

  päät heinän nyt hienon

kuopperolla –

siin’ uinutti kulta mun kukkasiin.

  Lehto ja laakso ne vihannoi,

rallalalei!

sorjasti niin satakieli soi.

  Mun saapuvan salaa

nähdä sai vaan,

jo varroten ystävä rientää luo

  ja hellii ja halaa,

Neitsyt taivaan!

ett’ onnen ja riemun se rintaan tuo.

  Suikkasi kai tuhat suudelmaa:

rallalalei!

Huulteni hohtoa katsokaa!

  Hän kukkia taittaa,

niistä armaan

nyt vuoteen allemme laittelee.

  Jo kelpaa ja maittaa

nauru varmaan,

jos siitä ken sivu kulkenee.

  Eiköpä vaankin hän siellä nää,

rallalalei!

miss’ oli ruusuilla mulla pää!

  Jos tiettäis maanneen

siellä mun – sietää

ken vois, hyvä luoja, sen häpeän! –

  ja lempeä saaneen –

kuunaan tietää

sit’ ei saa muut kuin minä ja hän –

  ynnä pikkuinen lintu vain:

rallalalei!

ei sitä kulje se kuuluttain.»

Lähde: Manninen, O. 1925: Virrantyven. WSOY, Porvoo.