Laulu Lepanton taistelusta

Laulu Lepanton taistelusta

Kirjoittanut Fernando de Herrera
Suom. Otto Manninen.


Ylistys Herran, Traakian hirmu jolta
sai tuhon meren aavalla! Oi taiston
Jumala, käsivarsi varjoojamme,
apumme, kunniamme,
Sa mursit lujan otsan faraolta
ja voiman, verivimman, murhavaiston:
päämiehet valiot vei hältä meri
kuin kivet kitaansa, ne syvyys peri,
ja Sinun vihasi niin heidät nieli
kuin kuivan tähkän kuuma tulenkieli.
Tyranni korska, laivojensa määrään
vain luottain valtavaan, jonk’ ikeen alla
ol’ olkapäämme irti pääsemättä
ja pakko käyttää kättä
tuon pahan vallan palvelukseen väärään,
pisimmät kaatoi vuorten setripuiden,
ja puu tuo, puista ylpein, juoden, uiden
vesiä vierahia, julkeasti
meit’ ilkkui, masenneita maahan asti.
Vapisi, säikkyi riettaan riehumista
jo pienet; otsansa hän nostaa tohti
Sua vastaan, Herra, katsein, mielin pöyhkein
ja herjauksin röyhkein,
vihaista niskaa viskoi, aseellista
heristi kättä voimassaan Sua kohti.
Hesperian kahden hautoi kaunorantain
hän turmaa, vimmaa sydämessään kantain,
kun puolsihe ne Sinuun luottain, Luojaan,
Sun uskos, rakkautes rintasuojaan.
Tuo virkkoi vimmahinen, kerskukieli:
»Maat kurjat, vihaani siis ette tunne,
isäini mainetöitä? Auttaa voiko
teit’ oma uljuus, toiko
mies Unkarin ehk’ avun arkamieli?
Dalmatian, Rhodon saiko taistelunne?
Ne vapaat onko? Heidän miekkans’ alta
mist’ auttajaa sai Saksa, Itävalta?
Taas Jumalanne teitä auttaa tainnee,
mun voittoisalta kädeltäni kainnee?»
– – –
Et, Herra, sen, ken omaa kunnioittaa
vain voimaans’, anna riistää kunniaasi,
yletön kellä kiukku, kiihko kellä
Sua vastaan rehennellä,
Sun alttaris hän häpäisee, jos voittaa.
Ah, sorrost’ auta omat kansas, maasi!
Hän verellämme viihtäis julman vihan,
pedoille jättäis jäsentemme lihan,
hän rienatyöstään kerskuis: »Miss’ on niillä
nyt Jumalansa? Minne mahtoi piillä?»
– – –
Ylensi päänsä öykkäri, Sun, Herran,
vihaaja karsas: meidän tuhoamme
hän mietti, kaikki hänen katrahastaan
meit’ äänestivät vastaan,
sanoivat: »Tulkaa, suuren järven verran
heist’ aavaan mereen verta vuodatamme:
kadotkoot päältä maan he kaikkinensa
ja niin myös nimi heidän Kristuksensa,
ja jaamme saaliin, vihamiesten surma
on silmiemme hekuma ja hurma!»
– – –
Jo täytti joka merenlahden laivat,
maa valtaan vaipui äänettömän kauhun,
ja urhoiltamme uskallus jo haihtui,
epäilyyn valjuun vaihtui,
nuo kunnes korskat saraseenit saivat
jo Herran suomast’ uuden sodan pauhun:
nuor’, uljas Juan D’Austria riensi kohti,
Espanjan sotikuulut myötään johti;
sill’ oman Siioninsa Herra säästää,
pois Baabelin jo orjuudesta päästää.
Kuin riistaa leijona, nuo riettaat niitä
niin väijyi, joitten kilpi totisesti
Sa olit, Herra, pelvotta jotk’ ovat
ja joitten rintasovat
on usko, rakkaus – ne eikö riitä?
Tuo taivahinen uskallus se kesti.
Soit taidon heille taistella Sa tarmoin,
karaisit käsivarret voimin varmoin
kuin teräsjouset, kalvankalskeen taajan
Sa keskeen välkähytit valtas vaajan.
– – –
On tänään nähty maassa matalalla
tuon ylvään katse, kaatuneena suuruus,
ja kunnia on, Herra, yksin Sulla:
soit suuren päiväs tulla,
oi sotalaumain Herra, aamus alla
nyt tuon on korskan, jäykän niskan kuuruus,
on suorat setrit, laajalatvat, -juuret,
on vuoret ylhät, jylhät, jyrkät, suuret,
on tornit, muurit, Tyyron haahdet oivat,
Sun sotilaasi joille tuhon toivat.
– – –
Jo surkaa, meren haahdet! Tuho raastaa
sai ylpeilynne, turhia mi luuli.
Ken säälii nyt, kuink’ onkin osas kurja,
kuun kumartaja nurja,
sa Aasia, portto täynnä paheen saastaa?
Sun sorruntas ken surkutellen kuuli,
rukoili eestäs? Herran vihan nosti
sun vihas, röyhkeilys, hän pilkkas kosti;
sun vanhat rikokses, sun vilppis musta
sua vastaan kääntyi, vaati rangaistusta.
Ken käsivartes katkottuina näki,
ken kadonneiksi laivasi, joit’ aava
vilisi äsken vielä kaikin lainein,
ken kuolos kurjin mainein,
sun turmaas säikkyin huusi: »Kenen väki
noin voiton peljättäväst’ oli saava?»
Sa, Herra, näytit kätes voimallisen,
soit ruhtinaasi uskon kristillisen
ja kunniasi pyhän nimen tähden
Espanjas voittaa, oikeaks sen nähden.


Lähde: Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden kultainen kirja. 1954. Toimittanut Tyyni Tuulio. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.