Laulu

Kirjoittanut Luis de Góngora
Suom. Otto Manninen. Espanjankielinen alkuteos Vuelas, oh tortolilla.


Pois lennät, kyyhky kauno,
jää kultas kaipaukseen,
jää huoleen, valitukseen.
Taas huokaellen palaat,
sua hellä hehkurinta,
sadasti miekkoisinta,
taas kohtaa kuherrellen,
ja nokallas sa lauhat
käyt lemmen sodat, solmit sulot rauhat.
Tuo lehväpuu on kuullut
sun kultas kujerrukset
ja rinnan riutumukset,
on samoin kuulla saanut
sun huokaukses herkät,
sen olleet lehvät, kerkät
on lemmen kiistakenttä,
häävuode myös. Ah, muuta,
salama, murskaa, moist’ äl’ onnen puuta!
Teilt’, onnelliset, tarkoin
jok’ oikun, kiistan armaan
sain vaiston talteen varmaan,
suloisten luvutonten
luin suudelmainne sateen
ja tunsin kaihon kateen:
nuo suukot, kujerrukset,
ah, lukemaan jos lähdet,
luet ennen kevään kukat, taivaan tähdet.
Mik’ ilkisyytös, ett’ ois
sun lempes, kyyhky hento,
kuin tuulen lieto lento,
on muka kuuro, hellää
ei kuule lempijäänsä,
näe haavaa iskemäänsä!
Ei, siivekäs liet Amor,
ja sulkias ei soimaa,
ken jumaloi sun lentos, lempes voimaa.


Lähde: Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden kultainen kirja. 1954. Toimittanut Tyyni Tuulio. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.