Laulu (Góngora)

Laulu Kirjoittanut Luis de Góngora

Suom. Otto Manninen. Espanjankielinen alkuteos Vuelas, oh tortolilla.

Pois lennät, kyyhky kauno,

jää kultas kaipaukseen,

jää huoleen, valitukseen.

Taas huokaellen palaat,

sua hellä hehkurinta,

sadasti miekkoisinta,

taas kohtaa kuherrellen,

ja nokallas sa lauhat

käyt lemmen sodat, solmit sulot rauhat.

Tuo lehväpuu on kuullut

sun kultas kujerrukset

ja rinnan riutumukset,

on samoin kuulla saanut

sun huokaukses herkät,

sen olleet lehvät, kerkät

on lemmen kiistakenttä,

häävuode myös. Ah, muuta,

salama, murskaa, moist’ äl’ onnen puuta!

Teilt’, onnelliset, tarkoin

jok’ oikun, kiistan armaan

sain vaiston talteen varmaan,

suloisten luvutonten

luin suudelmainne sateen

ja tunsin kaihon kateen:

nuo suukot, kujerrukset,

ah, lukemaan jos lähdet,

luet ennen kevään kukat, taivaan tähdet.

Mik’ ilkisyytös, ett’ ois

sun lempes, kyyhky hento,

kuin tuulen lieto lento,

on muka kuuro, hellää

ei kuule lempijäänsä,

näe haavaa iskemäänsä!

Ei, siivekäs liet Amor,

ja sulkias ei soimaa,

ken jumaloi sun lentos, lempes voimaa.

Lähde: Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden kultainen kirja. 1954. Toimittanut Tyyni Tuulio. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.