Lain mukaan:VIII luku
| VII luku | VIII luku. Lain mukaan Kirjoittanut Minna Canth |
Lain mukaan |
Raastuvassa oli oikeuden istunto. Villen asia otettiin esille. Patruuni oli itse saapuvilla ja seisoi lähellä viskaalia, joka oli yleisenä syyttäjänä ja luki poliisitutkinnon pöytäkirjaa.
Ville seisoi heitä vastapäätä, tuon pitkän pöydän alapuolella, vanginvaatteissa ja raudoissa. Hänen silmänsä olivat kiinnitetyt patruuniin, tämä koetti niitä välttää ja katsoi syrjään, milloin oikeaan, milloin vasempaan, mutta sivuutessaan hän aina tapasi samat tiuhat, lävistävät silmät.
Murhayrityksestä Villeä syytettiin. Ellei vaimo ja talon väki olisi päässeet apuun, hän varmaan olisi onnistunutkin aikeessaan. Kurkusta oli hän jo puristanut kantajaa niin, että lääkärin todistuksen mukaan tämä niistä vammoista saisi kärsiä vähintäkin kuukauden. Ja syyttäjä vaati rikokselliselle kolmen vuoden kuritushuonetta.
Patruuni katsoi asianhaarain vaativan kovempaa rangaistusta. Hän oli antanut vastaajalle raha-ansiota lähettämällä hänet Kajaanin markkinoille kuorman vientiin, oli hyväntahtoisuudesta käynyt katsomassa hänen perhettään, kun vastaaja jäi matkalle sairastamaan, ja auttanut sitä niin runsaasti, ettei tarvinnut äidin eikä lasten sillä välin nälkää nähdä. Kiittämättömyys teki rikoksen kahta vertaa mustemmaksi, tuomion tuli siihen nähden myöskin olla kahta vertaa ankarampi.
Ville nauroi lyhyesti, mutta puri sen jälkeen hammasta ja vapisi.
– Mitä vastaajalla on tähän sanomista? kysyi tuomari.
Hän ei virkkanut mitään, lieneekö kuullut koko kysymystä. Vasta sitten kun tuomari sen uudisti, hän yksitoikkoisesti vastasi:
– Ei mitään.
Hiukkasen aikaa varrottuaan tuomari taas kysyi:
– Eikö ole vastaajalla minkäänlaista selitystä annettavana?
– Ei.
– Syy, minkätähden –
– Ei.
– Taikka muita mahdollisesti lieventäviä seikkoja?
Vangittu painoi huulet lujasti toisiinsa kiinni ja oli ääneti. Tuomari jäi odottamaan, arveli hänen miettivän vastausta. Mutta kun ei sieltä mitään kuulunut, kysyi hän taaskin:
– Eikö teillä ole mitään toivomustakaan esiintuotavana?
Patruuni murisi ja kohautti olkapäitään; hänestä tuomarin hyväntahtoisuus meni liian pitkälle.
– Kun saisin vaan pikaisen tuomion, sanoi syytetty.
Kantaja uudisti edellisen väitteensä, samoin yleinen syyttäjä rangaistusvaatimuksensa. Sitten saivat kaikki asianomaiset astua ulos siksi kuin tuomio julistettiin, jonka mukaan Ville määrättiin kuritushuoneesen kolmeksi vuodeksi.
Kun patruuni sen päivän iltana meni Marian luokse, oli hänen povellaan pullo parempaa viiniä kuin koskaan ennen.