Lähteellä (Avellan)

Lähteellä Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Ma istun, lähde, reunallas

Ja katson pilviä,

Kuin vaihtelevat aallossas

Kuin käden säännöstä.

Kas, tuossa pilvi ruskottaa

Kuin ruusu auveten;

Mut oitis pois se kiiruhtaa,

Ei saavu jällehen.

Vaan tuossa toinen voittelee

Jo toisen loistollaan!

Ah, yhtä nopsa, karkailee

Se kauvas vuorostaan.

Kas toinen taas! – Se viivähtää,

On jäykkä kulkemaan;

Vaan, lähde, tuopa synkistää

Sun kalvos varjollaan.

Ma sieluani aattelen,

Kun tuollaisna sun nään:

Kuin moni kultapilvinen

Sen kerkes heittämään;

Kuin moni syksysynkkänä

Sen yöhön peitteli,

Ja nousi äkkipäätänsä,

Vaan lähti verkasti.

Vaan pilvet kuinka kulkivat,

Ne tunsin tarkalleen:

Ne varjot tyhjät tuottivat

Vaan sielun lähteiseen.

Ja niistä lähde tummenee

Ja seestyy kuitenki!

Oi, koska leikki loppunee

Ja aalto tyyntyvi?

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.