Lähde.
(Runebergiltä. Suomennos.)
Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Mæ istun læhde laidallas,
Katsellen pilviæ,
Kuin kummasti he âllossas
Mûttavat nækøæ.
Kas, tuossa pilvi læheni,
Nîn kaunis, ruskea;
Jo sanoi kohta: hyvæsti!
Ei en^æ palâva.
Vân kirkkâmmasti kîltævæ,
Tâs toinen tuossa on!
Ah, yhtæ pian jættævæ,
Ja yhtæ vakûton.
Tâs toinen! – Se ei pakene,
Se næyttæin vîpyæ;
Vân, læhde, pimeæ on se,
Ja se sun pimitt^æ.
Sieluni omâ, – katsellen
Sua, – ôn muistanut,
Kuin moni pilvi kullainen
On sîtæ kaonnut.
Kuin moni pilvi pimeæ
Yön sîhen istutti,
Ah, tullen sinne kîrêllæ,
Ja katoin hitâsti.
Vân, miten tulit, menivæt,
He olit tuttuni;
He olit tyhjæt pilvehet
Peilissæ sieluni.
Ne vuorotellen vaihtavat
Nîn næøn kuitenni! –
Oi læhde, millon rauhan sât,
Ja lakkâ leikkisi?

[Gustaf Reinhold] B[lom]q[vis]t.


Lähde: Kansan Lehti 17.04.1869.