Kuutamo

Kuutamo. Kirjoittanut Otto Manninen

Salainen helke hiipi,

salainen siukoi siipi

kautt’ unten kammion.

Kotiinsa hiljaa, salaa

paennut haave palaa

kuin paiste kuutamon.

Sa, päälläs päärlykaavut,

taas luokse saavut, saavut,

sa saavuttamaton.

Avartuu ahdas seinä,

ja nuojuu nuori heinä

helyissä kuutamon.

Ja niin on olla outo,

kuin vievän virran souto

on vauhti valtimon.

Nään silmäs, kuulen kuiskeen,

sun tunnen huntus huiskeen,

unelma kuutamon.

Mit’ armahinta anoo,

arinta aatos janoo

sydämen aution,

taas kiehtoo kirkkain ilvein,

vie sormin kuudanvilvein

pois otsan polttelon.

Lähde: Manninen, O. 1905: Säkeitä. WSOY, Porvoo.