Kun pirua huusin, hän saapuikin

18. Kun pirua huusin, hän saapuikin Kirjoittanut Heinrich Heine

Kun pirua huusin, hän saapuikin,

Ja mun hän sai ihan ihmeihin;

Ei ruma hän ollut, ei rampakaan,

Mies hauska ja hieno kerrassaan.

Hän mies on parhaissa voimissansa,

Siro, höyli ja ihmistuntija kanssa.

Hän taitava diplomaatti on,

Ja hän selvitti kirkon ja valtion.

On kalvas hiukan, mut niin käy noiden

Sanskriitin ja Hegelin tutkijoiden.

Häll’ lempipoëtana viel’ on Fouqué.

On kritikoimasta muuten hän laannut,

Näet toimen tän oli huostaansa saanut

Hänen mainio mummonsa Hekatee.

Hän juridiikkaani kehui kovin,

Sitä aiemmin myös oli tutkinut tovin.

Ja ystävyys, jota osoitin,

Oli kallis hälle, ja syystäkin,

Ja hän tiedusti, eikö viime vuonna

Jo kohdattu Espanjan lähetin luona?

Kun niin häntä tarkkasin, selvis juttu,

Ja hän oli vanha, hyvä tuttu.

Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.