Kultasauva

Kultasauva. Kirjoittanut Otto Manninen

Päivä kullat kukkuroittaa

kesänurmikolle.

Siri-siri, sirkat soittaa

pikku Anterolle.

Nurmell’ Antero jo nukkuu,

hiljaa heinät häilyy;

sinimetsän käki kukkuu,

pyhä päivä päilyy.

Äiti vaalii, vartioipi,

kestä, uni, kauan!

Äidin virpi vihannoipi,

kasvaa kultasauvan.

Aika vierii toisen verran,

vierii vinhoin rattain,

nousee kesänurmi kerran

taaton unta kattain.

Taaton unta, maammon unta,

uupunutta työtä;

eloon paras uneksunta

Anteron jää myötä.

Antero sen tehdä voipi,

paljon eemmäs ehtii.

Äidin virpi vihannoipi,

kultalehvät lehtii.

Lähde: Manninen, O. 1910: Säkeitä: toinen sarja. WSOY, Porvoo.