Kultahääpari

Kultahääpari Kirjoittanut Otto Manninen

Kevätliitto nuor’, ajat kullankukkurapäät,

elon kutsuvan kukkahäät,

ne tietävät, miten päilyä päivän koi,

miten kukkia mieli voi.

Iän pitkän työ, yhä itsensä unhottain

ja muistaen muita vain,

se virkkaa voi, mitä alttius aikaan saa,

mitä rakkaus rakentaa.

Ei mittaa nuorten mieli, miks on se niin;

kuin marjoihin kultaisiin,

joit’ uhkuu kypsän, siunatun syksyn puu,

vain kilvan he kurkoittuu.

Lähde: Manninen, O. 1925: Virrantyven. WSOY, Porvoo.