Kristityt valloittavat maureilta Alhaman

Kristityt valloittavat maureilta Alhaman
(Liittyy Granadan v. 1482 tapahtuneeseen valtaukseen)
Kirjoittanut anonyymi
Suom. Otto Manninen.


Maurilaisten kuningaspa
halki kiiruhti Granadan,
portilta Elviran ehti
portille jo Vivarramblan.
Kirje kuninkaan on saama,
ett’ on vallattu Alhama.
      Oma, ah, Alhama!
Tuleen tuiskasi hän kirjeen,
tuojan tappoi, iski maahan,
kourin kiskoo hapsiansa,
parranhaiventansa raastaa,
muulin sotaratsuun vaihtaa,
nousee taistosatulaansa,
Zacatinin tietä kohoo
kukkulalle jo Alhambran,
toitotuttaa hopeaisin
torvin, toitottimin kauas,
jotta kutsun maurit maillaan
kuulis ajaessaan auraa.
      Oma, ah, Alhama!
Neljin viisin, vitkoin katkoin
karttui parvi suuri; haastaa
Allahin nyt palvelija,
väkiparta, vanha, harmaa:
»Miksi, kuningas, sa meidät
tänne kutsuit, kaiken kansan?»
»Suurest’, ystävät, Alhaman
häviöstä tiedon saamaan.»
      Oma, ah, Alhama!
»Oiva kuningas, sep’ oikein,
oikein sulle, parhaiks aivan!
Surman sult’ Abencerragit,
kuolon kukka sai Granadan;
tänne luopioita laskit,
Cordoban sa kuulun saastaa.
Siksi, kuningas, nyt siedät
koston kaksin verroin raskaan,
kukistut kuin valtakuntas,
raunioiksi jää Granada.»
      Oma, ah, Alhama!


Lähde: Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden kultainen kirja. 1954. Toimittanut Tyyni Tuulio. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.