Kosto (Forsman)
Kosto. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Virta välkkyy juostessansa
- Vuoroin kultaa, hopeaa;
- Pensaan ruusut raukeillansa
- Heltehellä heloittaa.
- Vietellyt on virta viilee
- Seudun neidot rantahan;
- Naurusuinpa poika piilee
- Alla lehdon taajimman.
- Silmät eivät vaaraa huomaa,
- Kielet liikkuu irroillaan,
- Sata juonta leikin luomaa
- Naurullen siin’ uhrataan.
- ”Entä joku kuulla voisi
- Leikkiemme telminää!” –
- ”Entä korvat pensaall’ oisi”,
- Poika – esiin hypähtää.
- ”Tuo on vangiks’ otettava!”
- Ei hän ehdi karkaamaan.
- ”Hän on kahleen, koston saava!”
- Kovin hälle kostetaan.
- Arvaa, mistä kahle tehtiin?
- Kahle kukkasista on.
- Rangaistus? Se siinä nähtiin:
- Kultakin sai suutelon.
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.