Kosto (1869)
| Kosto Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Päivä paahtaa polttavasti,
- Tuolla juoksee jokinen,
- Sinne rientää vilkkahasti
- Neitiparvi pauhaten.
- Voi kuin virran ves’ on viilee,
- Päivän helle ankara!...
- Myhäellen tuolla piilee
- Poika pensaan takana.
- Immet vaaraa kauheata
- Eivät huomaa ollenkaan,
- Riemu raikkuu, naurupata
- Kiehumistaan kiehuu vaan.
- ”Ai, ai, jos nyt joku tässä
- Meidän menot kuulla sais!” –
- Poika esiin käy samassa:
- ”Mitäs sitten sanottais?”
- ”Kiinni poika ottakaamme!”
- Huutaa neidot suuttuen;
- ”Suokaamme, kostakaamme
- Pelotonta rangaisten.”
- Mihin poika kiedottihin?
- – Ihan kukkasiteihin.
- Miten häntä rangaistiin?
- – Muiskun sai hän kultakin.
K. S–n.