Kosken ruusu.

Kirjoittanut Otto Manninen


Ensin oli vettä vellovaa,
Ja sitten oli kuohuva koski.
Kuohuvan koskenpa reunalla kasvoi
Se ruusu purppuraposki.
Koski se ruusua kuvasti
Ja juurta hentoa juotti.
Poimijapoikasen punasessa purressa
Kosken tuovaks se vuotti.
Ensin oli vettä vellovaa,
Ja sitten oli kuohuva koski.
Koskenpa kuumien kuohujen keskellä
Kalpeni poikasen poski.
Virta se vinhasti purtta vei,
Vei kuuminta pyörrettä kohti,
Mut ylhäällä pään yli ruusunen
Sinitaivasta vasten hohti.
Puhdasta ruusua korkeuden
Ei ylettänyt poika rukka.
Ohi kiitäissä kirposi vain
Alas muuan kuihtunut kukka –
Muuan jo kuihtunut kukka vain
Alas pohjalle poikasen purren,
Mut kuohujen reunalle kosken ruusu
Jäi polo sulhoa surren.
Kyynelin kuvaansa katseli,
Jota syvyyden sota mursi,
Ja kaukana kuohujen vallassa kupli
Jo polonpoimijan pursi.

O[tto]. M[anninen].


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.