Kosken ruusu

Kosken ruusu. Kirjoittanut Otto Manninen

Ensin oli vettä vellovaa,

Ja sitten oli kuohuva koski.

Kuohuvan koskenpa reunalla kasvoi

Se ruusu purppuraposki.

Koski se ruusua kuvasti

Ja juurta hentoa juotti.

Poimijapoikasen punasessa purressa

Kosken tuovaks se vuotti.

Ensin oli vettä vellovaa,

Ja sitten oli kuohuva koski.

Koskenpa kuumien kuohujen keskellä

Kalpeni poikasen poski.

Virta se vinhasti purtta vei,

Vei kuuminta pyörrettä kohti,

Mut ylhäällä pään yli ruusunen

Sinitaivasta vasten hohti.

Puhdasta ruusua korkeuden

Ei ylettänyt poika rukka.

Ohi kiitäissä kirposi vain

Alas muuan kuihtunut kukka –

Muuan jo kuihtunut kukka vain

Alas pohjalle poikasen purren,

Mut kuohujen reunalle kosken ruusu

Jäi polo sulhoa surren.

Kyynelin kuvaansa katseli,

Jota syvyyden sota mursi,

Ja kaukana kuohujen vallassa kupli

Jo polonpoimijan pursi.

O[tto]. M[anninen].

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.