Korkeat tuomarit
Korkeat tuomarit Kirjoittanut Otto Manninen |
- Heti valmis, varma teillä toisista on tuomio.
- Tulla siinä touhussa voi pieni epähuomio.
- Tuomionne toitottaa voi vahingossa julki
- senkin, mitä sisin salasopukkanne sulki.
- Senkin – niin, ja lopulta vain sen ja senpä juuri.
- Kas, se pieni erehdys voi tulla, ellei suuri.
- Varmint’ oisi varoa, siin’ ehk’ on oma turma.
- Tikanpojan oma suu on tikanpojan surma.
- Omia se muuks ei muuta havittelujanne,
- siitä iskee itseenne niin todistus kuin kanne.
- Luotatteko keinoonne, se ettei kerran paljasta
- asukasta uutta uljaan jalopeuran taljasta?
- Ettei ala ihmettely eikä hevin lopukkaan:
- mikäs meni siihenkin ja siihenkin jo kopukkaan?
- Korkeutensa luovat muka korokkeilla paljoilla,
- tavoittavat arvon, mahdin maassa lainataljoilla!
Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.