Kirjeitä Afrikasta/5/3

Kirjeitä Afrikasta/5/2 Kirjeitä Afrikasta V.
Käynti Uukuambissa.
Kirjoittanut August Pettinen
Kirjeitä Afrikasta/5/4
Julkaistu alun perin: Suomalainen, 5.6.1890, nro 45, s. 2. Artikkelin verkkoversio.


Kirjeitä Afrikasta.
V.
Käynti Uukuambissa.
(Jatkoa 43 n:roon).


Negumbon hovin ympärystö on jotenkin autio, ainoastaan muutama palmupuu siellä täällä ojentaa alastoman runkonsa taivasta kohti. Ainoa tuuhevampi puu, joka hovin läheisyydessä tarjoaa matkustajalle varjoaan, ja jonka alle meilläkin oli aikomus asettua, oli nyt pellon sisällä, peltoa tehty joka haaralle puun ympärille, ja kasvamaan viljapeltoon emme uskaltaneet ajaa. Lähetimme siis Akapundjan, joka oli seurassamme sinne tullut, kuninkaalta kysymään, missä nyt varjoa saamme kun puu on pellolla ympäröitty. Ukko lähti heti, mutta kokonaisen tunnin saimme polttavassa auringon helteessä vastausta odottaa. Kuningas antoi meille käskyn ajaa puun alle viljapeltoon vain; mutta Akapundja oli vähällä saada tehdä taas tuttavuutta kuninkaallisen kepin kanssa, kun antoi meidän niin kauan auringon paisteessa odottaa eikä heti käskenyt puun alle ajamaan ja härkiä riisumaan. Hän oli nimittäin — kuten hän jälestä päin meille kertoi — vasta sitten, kun oli matkansa juurtajaksain kertoellut, Negumbolle ilmoittanut meidän odottavan tietoa kortteeri-paikasta; siitä oli tuo selkäsauna tulossa.

Kun olimme puun alle asettuneet, tuli lähettiläs ilmoittamaan meille, että hänen kuninkaallinen majesteettinsa on valmis ottamaan meitä vastaan. Mitäpäs muuta kuin astuskelemaan hoviin, joka oli vaunuiltamme noin 300 askeleen päässä. Hovipalvelija, pahanpäiväinen vääräjalka miehen-rahjus, astua lynkytti edellämme, me perässä. Hovin veräjällä kohtasimme ison joukon miehiä ja pieniä poikia, jotka suu auki katsoa ällistivät meihin kuin ”härkä uuteen konttiin.” Parin pienen veräjän läpi kuljettuamme saavuimme hovin vastaanotto-”kapinettiin.” Tämä on pitkänomainen, suorakaiteen muotoinen,[1] katoton, vahvoilla, maahan pystytetyillä puilla seinustettu, noin 10 metriä pitkä ja 5 leveä aitaus. Tässä mahtavan hallitsijan vastaanotto-salissa on huonekaluina 2 pientä pontokkaa, jotka näkyvät olevan hovipalvelijoiden makuukamareja, yksi seinätön katos, jossa oli nahkahihnoja, satuloita, antilopin sarvia y. m. roskaa. Paitsi näitä, oli salissa vielä maanpinnalle pyöreistä puista tehty lava; siinä kuuluu hevospaimen yönsä viettävän paljailla pyöreillä puilla, ilman peittoa. Sitten on vielä pitkin salin oikeanpuoleista sivuseinää noin parin metrin pituinen palmupuu-pölkky, joka toimittaa tuolin virkaa. Tälle pölkylle osoitettiin meitäkin istumaan, kun olimme saliin astuneet. Mielellään ei juuri istu tuolle istuimelle, sillä kauttaaltansa on se inhoittavassa liassa; mutta muuta parempaa kun ei ollut, saimme tyytyä siihen. Permantona on paljas maa, ruskea hiekka, ja siinäkään ei, enemmän kuin muuallakaan puheena olevassa salissa, näyttänyt erittäin puhdas siivo vallitsevan.

Hallitsijaa odotellessa oli hyvä tilaisuus lähemmin tarkastella tätä Uukuambin hovin muhkeaa vastaanotto-huonetta.

Noin neljännestunnin kaikessa hiljaisuudessa odotettuamme majesteetin ilmaantumista, alkoi hovin toisesta päästä, istuntosalin takaa kuulua jotakin epäselvää puhetta. Siitä emme sanaakaan ymmärtäneet, mutta palvelija, joka siinä kanssamme istuskeli, näkyi puheen ymmärtäneen, sillä nuolen nopeudella ponnahti hän ylös istualtaan ja lähtee mennä lynkyttämään aika vauhtia sitä hovin osaa kohti, josta ääni kuului. Palvelijan vastauksesta: ”ondji” (sanasta: ondjaji = lihava härkä, joka ondjiksi lyhennettynä on hallitsijan arvonimi vastaa sivistyneen maailman hallitsijoiden majesteetti-nimitystä) huomasimme tuon käskevän äänen lähteneeksi hänen kuninkaallisen majesteettinsa, Negumbon kidasta. Palvelija ilmestyi kohta takaisin ja ilmoitti meille kuninkaan pian tulevan. Samalla alkoi vähän loitompaa seinän takana kuulua vakavia askeleita ja hiljaisen laulun tapaista hyrinää. Tuossa tuokiossa oli majesteetti edessämme. Kuinka hämmästyinkään, kun näin edessäni pienen, hoikkavartaloisen, jotenkin mitättömän näköisen miehen, jota olin kuvaillut muhkeaksi, mahtavannäköiseksi, rotevaksi urooksi. — Muutama sana tämän majestetin personasta, ennenkuin jatkan kertomustani tapahtumista Negumbon hovissa.

Kuten jo mainitsin, on Negumbo ruumiinsa rakennukselta pieni, laiha mies. Ijältään on hän 45–50 paikoilla. Kasvot ovat vähän pitkän-omaiset, mutta muuten säännölliset ja tarmokkaat; suhteellisesti kasvojen kanssa on nenäkin vähän pitkänpuoleinen,kestipaikalta vähän sisäänpäin kaareva, n. k. notkaselkä. Silmät ovat tavallisen suuret ja — kuten kaikilla neekereillä, — mustanruskeat. Katse vakava ja samalla terävä; otsa ei aivan korkea, mutta ei myöskään taaksepäin kalteva. Suu tavallista leveämpi, huulet keskinkertaisen paksut; hampaat edestäpäin lyhkäisiksi kuluneet. Pää kokonaisuudessaan oikea neekerin kallo. Puku on yksinkertainen, nim. vanha, likainen huopahattu päässä, muu ruumis alaston, kuten muillakin maalaisilla. Pieniä, sinisiä helmiä on kaulan ympärystö täynnä. Kaulasta roikkuu rinnoille hienoja nahkanauhoja, joissa on noin puoli tusinaa amulettejä. Vasemmassa käsivarressa kyynäspään ja olkapään välillä on nahkahihna, johon on sidottu kirjava nenäliina. Molempien käsien ranteissa on useampia rauta- ja kuparirenkaita. Vyötäisillä on noin parikymmentä centimetriä leveä nahkavyö, josta riippuu leveä lähes maahan asti ulottuva, härän mahapaidasta tehty esiliina peittäen koko etupuolen ruumiin ala osasta; takapuolella ei ole mitään verhoa enemmän kuin muillakaan Ambolaisilla. Kun tähän lisään vielä että Negumbolla on nahkahihnoja säärissä sukkien asemesta ja sandalit jalassa sekä aina kiri (puunuija) kädessä tahi vyöllä, luulen tehneeni selvän hänen majesteettinsa ”univormusta.” Tällaisena ja tässä asussa kohtasin ensikerran Uukuambin mahtavan hallitsijan, jonka järjestyksellisestä ja ankarasta hallituksesta olin niin paljon kuullut.

Minä kun olin vasta ensimmäistä kertaa Negumbon hovissa, ei hän minua personallisesti tuntenut. Nimeni hän kyllä tiesi, sillä olinhan hänelle jo monta kertaa lahjoja lähettänyt, niitä kun oli käyty kerjäämässä. Minulla oli siis nyt kunnia tulla esitetyksi hänen majesteetilleen.



  1. Omituinen ja harvinainen poikkeus täkäläisessä rakennustavassa.

Lisätyt viitteet