Kirjeitä Afrikasta/5/1 Kirjeitä Afrikasta V.
Käynti Uukuambissa.
Kirjoittanut August Pettinen
Kirjeitä Afrikasta/5/3
Julkaistu alun perin: Suomalainen, 24.5.1890, nro 42, s. 2. Artikkelin verkkoversio.


Kirjeitä Afrikasta.
V.
Käynti Uukuambissa.
(Jatkoa viime n:roon).


Kun olimme härät riisuneet ja istuutuneet tulille, toi Akapundja 2 pukkirahjusta vieraillensa lahjaksi, nimittäin toisen matkatoverilleni R:lle ja toisen minulle. Illan kuluella keräytyi kylän vanhusto ja nuoriso ympärillemme meitä katselemaan ja ihmettelemään. — Neekeri kun näkee valko-ihoisen, on se kuin kummitus hänen mielestään. — Vanhat ukot ja akat istuutuivat tulillemme ja kyselivät kuulumisia; nuoret miehet seisoivat vähän taaempana ja sieltä suu auki katsoa ällistivät, tuon tuostakin päästäen imelän naururähäyksen ilmoille. Nuoret tytöt asettuivat taaimmaksi puiden ja pensaiden väliin, ihan suoraan rintamaan juuri kuin sotamiehet ”äksiisissä.” Jos vähän liikahdit heihin päin, silloin lähtivät he käpälämäkeen niin että maa tömisi, ja katosivat sitten hetkiseksi pilkkopimeyteen.

Kun nuoriso oli saanut tarpeensa katselemisesta, poistui se muutaman sylen päähän tuliltamme ja pisti lauluksi ja tanssiksi. Siinä sitä sitten meluttiin niin hirveästi, jotta sellaiseen musiikkiin tottumattomat kuulohermot olivat vähällä särkyä. Kun olin halukas näkemään heidän hyppyänsä, pistäysin salavihkaa sitä katsomaan. Kauempana tuota melua kuullessaan olisi luullut sen sadoista kurkuista lähtevän, mutta lähemmäksi tultuani huomasin siinä olevan vaan kymmenkunta tyttöä ja yksi vanhanpuoleinen akka laulun johtajana. Myöhemmin kasvoi joukko vähän suuremmaksi. Tytöt olivat asettuneet puoliympyrään, laulun johtaja heidän keskellään. Kun sitten oli saatu laulu täyteen tahtiin käsiä yhteenlyömällä, keräytyivät nuoret miehet tanssimaan. He asettuivat suoraan riviin puoliympärän vastapäätä noin 5, 6 askeleen päähän siitä. Jolla oli keppi tahi keihäs kädessä,[1] piti hän sitä ylöspäin ojennettuna niin että se oli vartalon kanssa yhtäsuuntaisessa pystysuorassa linjassa. Rivistä lähti aina vuoroonsa 4 tahi 5 miestä mennä tömistämään laulajia kohti. Lähelle, aivan naisten eteen tultuansa tömistivät he jalkojansa maahan niin voimakkaasti kuin kukin taisi ja kiljasivat yhdestä suusta ”heh”; — se muka oli naisten ylistämistä. Sitten poistuivat he takaperin, määrätyssä tahdissa jalkojaan maahan polkien, takaisin riviin, josta taas toiset vuorostansa lähtivät samoja temppuja tekemään. Tähän tanssiin kuuluu vielä muitakin temppuja, mutta minulla ei ollut kunnia niitä nähdä. — Myöhään yöhön kesti tätä laulun ja tanssin rähinää.

Seuraavana eli 21 p:nä, kello ½ 7 aamulla lähdimme Akapundjan kylästä kulkemaan hänen kuninkaallisen majesteettinsa Negumbon hovia kohden. Tiemme kulki yli äärettömien lakeuksien, välistä taas avaroiden viljapeltojen välitse. — Maanviljelys Uukuambissa näyttää ole van paremmalla kannalla kuin täällä Ondongassa, ja se on luettava tuon pontevan ja nerokkaan hallitsijan ansioksi. — Kello 11 e. pp. saavuimme Negumbon hovin edustalle.

Koska teillä, arvoisat lukijat, saattaa olla varsin hämärä käsitys täkäläisten hallitsijoiden y. m. suurellisten linnoista ja palatseista, suonette minun niistä lausua tässä ohimennen muutaman sanan.

Kulkiessasi näillä mailla huomaat tuolla kilometrin päässä, palmupensaiden ja viljapensaiden välistä pistäytyvän esiin jotakin, joka hyvin muistuttaa Suomen monilukuisien järvien rannoilla, ruohostossa ja kaislistossa näkemääsi kalanpyydystä — katiskaa, mutta liiaksi jättiläismäinen on se sentään siksikin, ja mikään kalanpyydys se ei voi olla näin Afrikan järvettömillä aroilla. Niin — ”siinä on kuoppa, jossa kettuja pyydystetään” — arvelet kai, kuten paavi Johannes 23:s ensikerran Kostnitzin nähtyänsä, mutta kettu- tahi susi-kuoppakaan se ei ole. Jos nyt ensimmäistä kertaa olet matkustamassa näillä mailla ja mantereilla, et voi näin kaukaa katsellen päästä selville tuon laitoksen laadusta, mutta jos olet jo jonkun aikaa maassa ollut ja tunnet maalaista rakennustaidetta, tiedät, että tuo katiskamainen laitos tuolla on joko jonkun yksityisen asunto tahi kuninkaan palatsi. Jos se peittää jotenkin laajan alan, saat olla varma, että olet saapunut jonkun hallitsijan hovin läheisyyteen. Tullaan lähemmäksi. Nyt jo eroitamme tuossa aitauksessa — sillä sellainen se on — yksityiset puut ja seipäät sekä sen sisällä useampia pienempiä aitauksia ja katoksia. Tarkastellaanpa sitä vähän likemmin ulkoapäin. Siinä on noin 2–3 metrin pituisia suurempia ja pienempiä puita niin tiheästi vieretysten maahan pystytetty, että tuskin hiirikään pääsee niiden välitse tunkeutumaan. Puut ovat pystytetyt niin, että ne muodostavat ympyrän kehän, joka rajoittaa 50–2,500 neliömetriä laajan pinta-alan. (Afrikalaisilla näkyy olevan yksi ainoa kuvio päässään, ja se on jotakuinkin säännöllinen ympyrä; jos heidän rakennuksissaan tapaa jotakin kulmikasta, on se ulkomaalaisilta perittyä). Tässä ympyränkehässä on yksi ainoa aukko eli veräjä, joka tavallisesti aina on idän puolella. Pistäynnytäänpä tuosta metriä leveästä veräjästä sisälle katsomaan, miten tämän pallisadin sisäpuoli on järjestetty. Veräjästä sisään astuttuamme tulemme ensiksi karjapihattoon eli kraaliin. Tällaisia kraaleja on siinä useampia; ne ovat joko rinnatusten tahi perätysten, aina väliaidalla tahi risuilla toisistaan erotettuna. Kraalien vieruksilla on paimenien katoksia, joten siis paimenet ja elukat makaavat samoissa aitauksissa. Astumme nyt suoraan eteenpäin kraalien — tahi kraalin, jos niitä näinpäin on vain yksi — läpi sisimmäiselle veräjälle. Tästä alkaa pääkäytävä, joka sekin on tukevilla, maahan pystytetyillä puilla aidattu. Ennenkuin olemme kymmentäkään askelta kulkeneet tätä noin metriä leveätä pääkäytävää, haaraantuu se lukemattomiin monimutkaisiin, sinne tänne luikerteleviin ahtaisin käytäviin. Nämä ahtaat käytävät taas johtavat — nekin vuorostaan haaraantuen —: mitkä makuupontokkoihin eli majoihin, mitkä keittiöihin, mitkä istuntokatoksiin, mitkä — ties mihin. — Näissä mutkallisissa ja monihaaraisissa käytävissä voi niihin tottunutkin pian eksyä, puhumattakaan muukalaisesta, joka ilman johtajaa ei niissä pääse mihinkään. Mielestäni ne hyvin vastaavat muinoisten Egyptiläisten labyrinthi-käytäviä. — Pitkin käytävien vieruksia aidan takana on useampia pienempiä aitauksia, mataloita, heinillä katettuja pontokkoja ja katoksia. Mutta näitä tarkastamaan emme nyt huoli mennä eikä meillä siihen ole asianomaista lupaakaan, niihin kun, maan lakien mukaan, ei saa pistää nokkaansa muut kuin talon väki itse ja heidän läheisimmät sukulaisensa ja ystävänsä. Siis jätämme ne sikseen ja palaamme takaisin Negubon hovin edustalle, johon nyt olimme matkallamme saapuneet. Sen huomautuksen kuitenkin voin vielä tehdä edellä kerrotun suhteen, että kaikkien Ambolaisten — niin hallitsijoiden kuin alammaistenkin — asunnot ovat pääasiallisesti edellä kerrottuun tapaan kyhätyt. Eroituksen voi huomata ainoastaan talon ko’ossa, köyhemmillä on nim. pienemmät asunnot kuin hallitsijoilla ja rikkailla.



  1. Miehenpuolet täällä ovat aina aseilla: keihäillä, joutsilla ja nuijilla, varustettuina.

Lisätyt viitteet