Kiinan Keisari
Kiinan Keisari. Kirjoittanut Heinrich Heine |
Alkuteos Der Kaiser von China. Suomentanut Hilja Liinamaa. |
- Isä mun oli kaappinaukkaaja,
- hän kohtuutta seurata koki.
- Mä ryyppyni ryyppään rajoitta
- ja keisari suur’ olen toki.
- Tää juoma on taikuri tenhoisa
- ja mieleeni vaikuttaa se,
- ens’ ryypystä Kiina on mahtava,
- kukoistuksehen puhkeaa se.
- Ja valtakuntani keskus tää
- ihan kukkaistarhan on lainen.
- Olen itse keisari kruunupää,
- saa rouvani prinssin vainen.
- Ylivuotava täällä on runsaus,
- tulee potevat tervehiks’ silleen.
- Hovimestari, kelpo Konfusius
- saa ällinsä kirkkaimmilleen.
- Sotilaiden karkea limppukin
- on mantelikakkua pelkkää.
- Ei verhou köyhät lumppuihin,
- sametissa, silkissä helkkää.
- Ja mandariiniritaruus,
- yli-ikäiset, lahot aivot
- taas nuortuu, alkaa häly uus,
- palmikkoin viuhkeet raivot.
- Vaha templissä suitsuu, huilut soi,
- on vallassa uskonkaavat,
- ja juutalaiset kääntyy, oi,
- pyhän tähden merkiksi saavat.
- Ei kumouskiihkoa. – Mantschutkin
- näin kiljuu: huoli emme
- me perustuslakia, pyövelin
- ja pamppua tarvitsemme.
- Askeetit joskin kielteli
- pois viiniryypyn maukkaan,
- en tottele, valtakuntani
- mä onneks’ juoda naukkaan.
- Taas ryyppy kurkkuun kulahdas,
- oot makeaa kuin manna.
- Ja kansani on voimakas,
- se laulaa: hosianna.
Lähde: Heine, Heinrich 1910: Aikarunoja. Suomensi Hilja Liinamaa. Kyminlaakson Työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kotka.