Kiinan Keisari.

Kirjoittanut Heinrich Heine
Alkuteos Der Kaiser von China. Suomentanut Hilja Liinamaa.


Isä mun oli kaappinaukkaaja,
hän kohtuutta seurata koki.
Mä ryyppyni ryyppään rajoitta
ja keisari suur’ olen toki.
Tää juoma on taikuri tenhoisa
ja mieleeni vaikuttaa se,
ens’ ryypystä Kiina on mahtava,
kukoistuksehen puhkeaa se.
Ja valtakuntani keskus tää
ihan kukkaistarhan on lainen.
Olen itse keisari kruunupää,
saa rouvani prinssin vainen.
Ylivuotava täällä on runsaus,
tulee potevat tervehiks’ silleen.
Hovimestari, kelpo Konfusius
saa ällinsä kirkkaimmilleen.
Sotilaiden karkea limppukin
on mantelikakkua pelkkää.
Ei verhou köyhät lumppuihin,
sametissa, silkissä helkkää.
Ja mandariiniritaruus,
yli-ikäiset, lahot aivot
taas nuortuu, alkaa häly uus,
palmikkoin viuhkeet raivot.
Vaha templissä suitsuu, huilut soi,
on vallassa uskonkaavat,
ja juutalaiset kääntyy, oi,
pyhän tähden merkiksi saavat.
Ei kumouskiihkoa. – Mantschutkin
näin kiljuu: huoli emme
me perustuslakia, pyövelin
ja pamppua tarvitsemme.
Askeetit joskin kielteli
pois viiniryypyn maukkaan,
en tottele, valtakuntani
mä onneks’ juoda naukkaan.
Taas ryyppy kurkkuun kulahdas,
oot makeaa kuin manna.
Ja kansani on voimakas,
se laulaa: hosianna.


Lähde: Heine, Heinrich 1910: Aikarunoja. Suomensi Hilja Liinamaa. Kyminlaakson Työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kotka.