Kevätsävel

Kirjoittanut Otto Manninen


Ja hiirenkorva herkin,
mi puuhun puhkeaa,
se meille antaa merkin:
ei mieltä katkeraa!
Ja laine läikkypäinen
se meille laulaa näin:
viel’ olin äsken jäinen,
nyt läikyn kimmeltäin.
Ja aamun kiurut soittaa
jo alta auringon:
kuss’ ikään kevät koittaa,
siell’ laululinnut on.
Ne vaipuu, talven vallat,
kuin niit’ ei ollut ois.
Ei yöt, ei hyyt ja hallat
kevättä polje pois.
Se saapuu, uutta, uutta
taas ihmett’ eikö tee!
Sen nuorta ihanuutta
maat, ilmat iloitsee.
Pois kirpoo talven taakka
sen koittoon kultaiseen.
Povesi pohjaan saakka
se saapuu saattoineen.
Ei estää eljet kateet
voi tietä voitokkaan,
ja laulut, kukkasateet
on kosto laupiaan.


Lähde: Manninen, O. 1925: Virrantyven. WSOY, Porvoo.