Kevät-uskoa
Kevät-uskoa. Kirjoittanut Otto Manninen |
- Eilen vielä talvi jäinen
- kolkon pohjatuulen käyden.
- Tänään kera kevään täyden
- vapunpäivä päilyväinen.
- Kiuru, kirkkahan jo kellos
- kuulen yhä ylennäivän.
- Suvelleni suuren päivän
- runsas armo rukoellos.
- Usko nuori notkon harmaan,
- kanna kauas niinkuin kaipuu,
- kauas, niinkuin katse haipuu
- aamuun kahden silmän armaan.
- Korkealle, kunne halaa
- sinikirkkos harja kirkkain,
- palavinta virttäs virkkain
- säveleinä lennä, palaa.
- Nää, mit’ yksin näkee usko:
- loisto luvatusta maasta,
- avarasta, autuaasta,
- hurmioinen huomenrusko.
- Silmähäs mi siellä piirtyy
- kevätsuurta, kerro mulle,
- maahan, varjoon vangitulle:
- ihme täyttyy, vuoret siirtyy.
Lähde: Manninen, O. 1905: Säkeitä. WSOY, Porvoo.