Kevään valta

Kirjoittanut Otto Manninen


On suotu vihdoin Suomen kevät,
on toivon aika, touon työ.
Kevättä silmät säteilevät,
sen syttymystä sydän lyö.
Se koittaa korkealta, kaukaa,
ja syvältä kuin suonet maan.
Sen valtakuntaan valmistaukaa
kaikk’ astumaan ja asumaan.
Sen kauas viittaavainen viiri
on aamun kultaa, purppuraa.
Niin kauas käy sen valtapiiri,
kuin aate mielet avartaa.
Nyt etelästä tuulet tuulee,
on läsnä lämpö auringon.
Nyt oraan nuoren nousun kuulee
se, jolla korvat kuulla on.
Kuin väkevä on maassa kaiho
päin päivää, elon heilimää,
sen kertokoon nyt kevään laiho,
ja kerran täysi tähkäpää!


Lähde: Manninen, O. 1925: Virrantyven. WSOY, Porvoo.