Kevään valta
Kevään valta Kirjoittanut Otto Manninen |
- On suotu vihdoin Suomen kevät,
- on toivon aika, touon työ.
- Kevättä silmät säteilevät,
- sen syttymystä sydän lyö.
- Se koittaa korkealta, kaukaa,
- ja syvältä kuin suonet maan.
- Sen valtakuntaan valmistaukaa
- kaikk’ astumaan ja asumaan.
- Sen kauas viittaavainen viiri
- on aamun kultaa, purppuraa.
- Niin kauas käy sen valtapiiri,
- kuin aate mielet avartaa.
- Nyt etelästä tuulet tuulee,
- on läsnä lämpö auringon.
- Nyt oraan nuoren nousun kuulee
- se, jolla korvat kuulla on.
- Kuin väkevä on maassa kaiho
- päin päivää, elon heilimää,
- sen kertokoon nyt kevään laiho,
- ja kerran täysi tähkäpää!
Lähde: Manninen, O. 1925: Virrantyven. WSOY, Porvoo.