Kaunokainen

Kaunokainen. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Hyvää on, min tehdä mielin,

Helppoa min pyydän vaan,

Kauneuttain sulokielin

Mulle kuiskataan.

Silmän tulta, vartaloa

Kiitetään ja kasvoja; –

Enkö sais ma peililoa

Itse uskoa?

Peiliin jos ma silmään vainen,

Enemmän ma oitis nään,

Kuin tuo joukko liehuvainen

Koko päiväänkään.

Kiitos kyllä mielyttäisi,

Vaikk’ on tuulta solkenaan;

Ellei sydän syrjään jäisi

Posken vuoksi vaan.

Tuosta kuulen lakkaamatta,

Tuota yksin hellitään;

Sydän ei saa vaatimatta

Sanaa yhtäkään.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.