Kaunokainen

Kaunokainen.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Hyvää on, min tehdä mielin,
Helppoa min pyydän vaan,
Kauneuttain sulokielin
Mulle kuiskataan.
Silmän tulta, vartaloa
Kiitetään ja kasvoja; –
Enkö sais ma peililoa
Itse uskoa?
Peiliin jos ma silmään vainen,
Enemmän ma oitis nään,
Kuin tuo joukko liehuvainen
Koko päiväänkään.
Kiitos kyllä mielyttäisi,
Vaikk’ on tuulta solkenaan;
Ellei sydän syrjään jäisi
Posken vuoksi vaan.
Tuosta kuulen lakkaamatta,
Tuota yksin hellitään;
Sydän ei saa vaatimatta
Sanaa yhtäkään.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.