Kaukainen tie
Kaukainen tie Kirjoittanut Otto Manninen |
- Näin aatelkaamme: muulla
- hän maalla matkustaa,
- saa paljon nähdä, kuulla
- siell’ uutta, ihanaa.
- Sen oppii uuden kielen,
- mi siellä heläjää,
- saa kirkkautten mielen,
- mont’ ylhää ystävää.
- Nyt rientää kaukoteitä
- hän kaipaamansa maan,
- myös tervehtii hän meitä
- monesti matkaltaan.
- Kuin ennen kynän käteen
- sai kaipuu lähimpäin,
- nyt ottaa tähtisäteen
- hän viestin lähettäin.
- Niin saattaa hiljaa, salaa
- hän niitä sanojaan.
- Tuo monta näköalaa
- ne tutkimattomaan.
- Hän virkkoi: »Sinne lähden
- jo rauhan rantoihin,
- vain isän, äidin tähden
- viel’ ehkä viipyisin.
- Saan Lohduttajan luona
- ma lepovalkaman,
- kuin lepää pieni vuona
- povella kaitsijan.»
- Hän sinne eeltä lähti,
- luo siellä odottaa,
- on hellä johtotähti
- lähemmäs Jumalaa.
Lähde: Manninen, O. 1938: Matkamies: runoelmia. WSOY, Porvoo.