Kaledonia

Kaledonia. Kirjoittanut Robert Burns

Skotlannin vanha, runollinen nimitys. Runo kirjoitettiin v. 1795. – Hannalla runoilija tarkoittaa omaa vaimoaan. – Burnsin elämänkertoja, Allan Cunningham, lausuu: ”Oivallisessa Kaledonia-laulussa yhtyy puolison-rakkaus isänmaan-rakkauteen, ja on laulu tavattoman laajalti levinnyt”.

Suven maat muka myrteistä ylpeillä voivat:

siell’ uhkeita tuoksuja, lounainen, tuot!

Mua viehtävät rotkot ja rintehet loivat,

sanajalkain ja ginstien kätkemät vuot.

Mua viehtävät viidat ja pihlajat lehtoin,

miss’ siimeissä mulla on mökki ja lies;

haan kielojen keskellä useinpa ehtoin

käen kukkuissa siellä on, Hanna, sun ties!

Jää lounahan leyhkissä raskaiksi rinnat,

Kaledoniass’ siuhuvat raittihit säät!

Suven mailla on puistoissa ylvähät linnat:

vain sortoa siellä ja orjuutta näät!

Sulo tuoksujen huumat ja kiehtovat keimat,

ne hyljätä voit, Kaledonian mies;

kuin tunturin tuulten on retkesi reimat,

ja on ainoa kahlehes armahan ies!

Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.