Kaledonia.

Kirjoittanut Robert Burns
Skotlannin vanha, runollinen nimitys. Runo kirjoitettiin v. 1795. – Hannalla runoilija tarkoittaa omaa vaimoaan. – Burnsin elämänkertoja, Allan Cunningham, lausuu: ”Oivallisessa Kaledonia-laulussa yhtyy puolison-rakkaus isänmaan-rakkauteen, ja on laulu tavattoman laajalti levinnyt”.


Suven maat muka myrteistä ylpeillä voivat:
siell’ uhkeita tuoksuja, lounainen, tuot!
Mua viehtävät rotkot ja rintehet loivat,
sanajalkain ja ginstien kätkemät vuot.
Mua viehtävät viidat ja pihlajat lehtoin,
miss’ siimeissä mulla on mökki ja lies;
haan kielojen keskellä useinpa ehtoin
käen kukkuissa siellä on, Hanna, sun ties!
Jää lounahan leyhkissä raskaiksi rinnat,
Kaledoniass’ siuhuvat raittihit säät!
Suven mailla on puistoissa ylvähät linnat:
vain sortoa siellä ja orjuutta näät!
Sulo tuoksujen huumat ja kiehtovat keimat,
ne hyljätä voit, Kaledonian mies;
kuin tunturin tuulten on retkesi reimat,
ja on ainoa kahlehes armahan ies!


Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.