Kalarannalla istuimme siinä
4. Kalarannalla istuimme siinä Kirjoittanut Heinrich Heine |
- Kalarannalla istuimme siinä
- Ja merta katseltiin;
- Nuo iltausvat nousi
- Ja täyttyi avariin.
- Jo majakan loistot syttyi
- Ja synnytti välkevyön,
- Ja viimein kaukaa nähtiin
- Viel’ laiva retkillä yön.
- Tuli puheeksi haaksrikot, myrskyt,
- Merimiehet ja niiden työ,
- Kuink’ keskellä taivasta, vettä
- Lyö tuskaks ja riemuksi lyö.
- Tuli puheeksi kaukaiset rannat,
- Maat etelän, pohjolan,
- Miten kummat on mailman kansat,
- Ja on kummia tapoja maan.
- On Intiass’ säihke ja tuoksu,
- Ja kukkii aarniopuu,
- Siell’ ihmiset untelot, kauniit
- He lootosta polvistuu.
- Lapin-äijät on rähjäiset, pienet,
- Päät litteät, luisevat luut;
- He kurkkivat tulta ja paistaa
- Merirosvoja irvissä suut.
- Tytöt kuunteli hartahasti,
- Ja ma viimein vait olin niin;
- Ei laivaa näkynyt enää,
- Hävis kaikki jo hämäriin.
Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.