Köyhä

Köyhä. Kirjoittanut Otto Manninen

Sen kyllä tiedän, sen tunnen kyllä,

kuin paljon yhdellä hymyilyllä,

kuin paljon, paljon voi tehdä hyvää

ja tehdä pahaa, niin syvää.

Se tieto maksanut kyyneleitä

on monta kulkeissa kyläteitä;

veet viljat pahoista hymyistä juoksi,

vaan viljemmät hyvien vuoksi.

Ja kaikkein kalleimman vaati hinnan

se selittämätön, se rikkoja rinnan,

mi hyvimmin hyväili, syvimmin pisti, –

sen ostin ma kallihisti.

Siit’ aarteet kylläiset kyynel-lippaan

ma tuhlasin, tuhlasin viime tippaan;

on mennyt sukuni suuri peru,

ei enää pisarta heru.

Ei enää pisarta illoin pitkin,

kuin hymyilisit, kuin huokailisitkin.

Ei varaa iloon, ei itkuun mulla.

Niin köyhäksi köyhä voi tulla.

Lähde: Manninen, O. 1905: Säkeitä. WSOY, Porvoo.