Juon hengessä juhlamaljan
| Juon hengessä juhlamaljan Kirjoittanut Otto Manninen |
- Juon hengessä juhlamaljan
- tänä huomenna huhtikuun:
- monen katajan, käyrän kanaljan,
- toi keskeen se tuhdin puun.
- Kuu, päivä sen latvoilta paistaa
- ja Otava oksilta sen,
- hyvän tiedon marjoja maistaa
- sen varjossa vaikka ken.
- Nyt sillä on sijasta viiden
- vuoskymmenikköjä kuus.
- Niin suur’ oli vuosien niiden,
- suur’ armo ja ankaruus.
- Kevät, kepposet, kerkeä nuoruus,
- veli Lauri, ne kiiti pois,
- mut tahtosi tarmo ja suoruus
- yhä vain kuin yltymäss’ ois.
- Olet old boy jo, vanhempi civis,
- sitä tiukempi otteesi lie,
- kategorinen imperatiivis
- yhä rautaisin rattain vie.
- Olet innon mies, isä kiivas,
- jos on pehmeät, penseät muut,
- Sinä äänestät, vedät viivas,
- kun toiset on tuppisuut.
- Et kaupalla käy karamellin,
- et siman ja siirapin,
- tapa laukaista Lauri Hendellin
- sana karski on, karmeakin.
- Myös syy: jos missä vandaali
- näet varsin on valloillaan,
- sana kirkas: se on skandaali!
- ja sen lausuja tarvitaan.
- Mies, jonk’ yhä on veri kuumaa,
- joka pyrkii ja ponnistaa,
- jonk’ innolle mustikka muu maa
- ja mansikka on oma maa.
- Saman kymmenen kehään kierryt
- kera taas, veli, niinpä niin.
- Siit’ aikaa ja vettä on vierryt,
- kun ensiksi yhdyttiin.
- Kun kesällä kerran Kiteet,
- Kolit, Pieliset koluttiin,
- läpi laajatkin kirjanniteet
- ajan aalloilla soluttiin.
- Ken meist’ ois uskonut kihtiin,
- kesäretkille kiiruhtain?
- Ojansuu kävi peukalopihtiin
- unenpöpperöisenä vain.
- On harmikin vain ilon siemen:
- siell’ istua Gombocz saa
- majatalossa Uukuniemen,
- »mikä ei ole olemasaa».
- Ovat kuomat ne kumpikin poissa
- ja niin moni, niin moni muu,
- vaan myötä he muisteloissa
- yhä viel’ ovat hymyssä suu.
- Raviradalla elämän leikin
- jo on luompana loppupää.
- Mitä toi se ja vinhasti veikin,
- tuta korkea koulu on tää.
- Olet old boy, vanhempi civis,
- työs muistat, et unta yös,
- ovat entistä laajemmat liivis,
- veli, saati sun tekos ja työs.
- Kukin kortensa kiskoo kekoon,
- Sinä hirmuja hirsiä toit.
- Ei loppua kirjojen tekoon!
- kera Salomon sanoa voit.
- Vähän syvemmäs kuorta ja kantta
- sain joskus vilkaista kai
- ja aavistin, quot et quanta,
- sanon siksi nyt: terve! Bansai!
- Mies Miehikkälän! Iso-Lassi!
- Ei mallisi lie mitämaks
- pajupilli, ei piipunrassi!
- Kukilõulu! Bansai! Baderlax!
Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.