Jumalan Pyhästä Laista

Jumalan Pyhästä Laista.

Kirjoittanut Johan Frosterus


Muutamien Maan-miesten anomuksen jälkeen pannaan näihin Aviisiin Seuraavainen Jumalinen Runo-Laulu, jonka Sotkamon entinen Kirkkoherra vainaja Tohtori Johan Frosterus kirjotti vuonna 1787,

Jumalan Pyhästä Laista. muokkaa

Tuuli tuli Tunturilda
Edomin etelä maalda
Paksu pilvi Paranista *),
Josta tuli tuiskuapi,
Tulen liekit leimahtavat
Jyrinät ylön jyreät,
Peljättävät poukaukset.
Oli tuska tuulesakin,
Kova kipu kallioilla.
Vuoret aalloisa ajelit,
Paukuit vuorten patsahatkin.
Sytty Sinai tulesta,
Horeb horjupi kovasti.
Nyt on Luoja liikkehellä,
Luojan voima vallasansa
Ihmisille ilmestypi.
Hänen vaununsa vakava **)
Kulki pilven kukkuloilla,
Rakehitten rattahilla.
Taivas selkiä sakoisi
Mustan pilven peittehestä,
Tiukuit taivahat satehen ***),
Vesi vuoti viljavasti.
Liikuit Luodut luonnosansa,
Liikuit Luojan liikuttaisa,
Kaikkivaldian käsisä.
Nämät oli nähtävisä;
Mutta eipä silmä siedä
Nähdä näkymättömiä.
Kuka saattapi sanoa,
Jot’ ei ole ennen nähnyt,
Eikä kuullut korvillansa?
Kuka saattapi sanoa,
Ajullansa arvahella
Mitä Engelein esisä,
Mitä taivaassa tapahtui,
Hengein suuresa hovisa,
Kaunihisa kartanosa?
Pyhän Herran palveliat
Zebaothin sotajoukko,
Suuret sangarit sodasa,
Kirkkaudesa koreat,
Seisoit tuhansin tuhansin
Joukkoisansa juontehessa †)
Tekemässä taitavasti
Palvelustansa pyhästi.
Helisi heliä torvi,
Pauhaisi Basunan ääni,
Kaikku korvisa kovasti
Sielun karsinan karasi.
Kävi kaikki läpi luitten,
Pelko pyörrytti parahat,
Rohkeimmat raukesivat:
Ylimmäinen ystäväkin
Jalo tuttava Jumalan,
Moses miehistä valittu
Tunnustapi tuskissansa:
Minä värisen vapisen (Ebr. 12.)
Puuttuvat minulda polvet
Voimani varattomaxi,
Kaikki kansa katsellesa,
Katsellesa, kuullellesa,
Pyysi pelvosa paeta
Kuolemata kauhiata.
Minne polonen pakenee
Kaikkivaldian käsistä?
Eipä turvaa tuonda vasten
Suojelusta Sinaisa
Vastoin lain vaatimusta
Lain kanteita kovia:
Rajat oli rakettuna,
Määrät mäen ymbärille,
Joka rohkeisi ruveta
Vuoren suitsevan varaan,
Totta tuli surma sille.
Istui Herra istuimelle,
Kiivas kunnian Kuningas
Lakiansa latomahan:
Puhui selkiät sanansa
Kansan korvisa kovasti.
Sulki lavian Lakinsa
Kymmeneen käsky-sanahan.
Pani sanansa sivuhun
Juuri lujat lupauxet,
Hedelmät hyville töille.
Pani lakinsa lukoxi
Kovan koston uhkauxet
Pelvoxi pahoille töille.
Andoi luetun Lakinsa;
Somahasti sorvellansa
Kirjoitettuna kivehen,
Tauluihin tasotetuihin
Meille muistoxi ijäxi
Käski kertoa kovasti
Lasten lapsille lujasti.
Nämät vaativat vagasti
Taidon, tahdon, taipumusten,
Ajatusten, aivoitusten,
Kielen, käytösten, tekoin,
Kaiken töiden, toimitusten
Vaatimatta virhitöindä
Puhtautta puuttumatta.
Mitäs vielä vilpistelet,
Juonissasi junnittelet,
Lauskutat Lakia vasten?
Ongo vilpisä varoja,
Valehesa varjelusta?
Tunnusta tuimat tapasi
Paljasta paha sisusi.
Sydämmes’ on syvä hauta
Rikoxista riettahista,
Täynnä häijyjä haluja,
Kauhiata kangeutta,
Ylevätä ylpeyttä.
Eipä huolda, hartautta
Pyhän Jumalan perähan,
Eikä taivahan talohon –
Ongo sitä ollengahan;
Mutta maailman menohon
Katovaisihin kaluihin,
Sihen nukut, sihen nouset,
Sillä huolella heräät,
Sepä mielesä makapi,
Rakkaus on rauvennunna,
Mieli kovin muuttununna,
Sydän kylmäxi kivexi,
Lapsen pelko lauvennunna,
Rukous jäänyt jälille,
Kiivas kiitos ylpiäldä,
Jok’ ei tunne tarvettansa
Eikä armon andajata.
Etkä tunne etkä tahdo
Tehdä tahtoa Jumalan;
Oma oikku oikiambi;
Hillimättömäs’ himossa
Aina vedät vasta-kynttä.
Pyhäpäivät piilottelet
Juuri jonni joutavisa.
Tott’ on sielu silloin sairas,
Kuin ei maistu makialda
Sielulle suloinen ruoka.
Tunnesta tuimat tapasi,
Paljasta paha sisusi.
Imartelet itsiäsi,
Muita potkit poijes tieldä,
Lahjat Laupiaan Jumalan
Niillä sinä suurentelet,
Rintavasti röyhentelet,
Oman kunnias korotat,
Muita moitit ja muriset,
Sina sorrat ja sokaiset
Kyllä tiettävän totuden,
Viattoman valehella
Kielen miekalla menetät.
Aina parut puutostasi,
Vaivas suurexi valitat,
Muiden murtavat murehet
Ei ne muistu mielehesi,
Etkä tunne tunnotoinna
Malta kuulla korvillasi.
Sydämmes on täki täynnä
Katkerata kateutta,
Joka luissa luiskelepi,
Povessasi polttelepi.
Kirouxet kielen päällä,
Myrkky kielen kandimesa.
Viha syttypi välehin
Kiukku juuri kiirehesti,
Mieli murhahan menepi,
Niinkuin pedon peljättävän.
Ongo tämä otollinen
Kuva kaunihin Jumalan?
Hän on säädyt säätänynnä,
Andoi vallan vanhemmillen,
Kummallekin kunniansa,
Pani meille parahaxi,
Lujan Lukon tavaroille:
Hän on rajat rakendanut
Aviongin asioisa,
Ruumis, sielu siivosansa
Puhtahasti pidettävät.
Mixi sinä säädyt sotket?
Otat vallan vanhimmalda
Ylönkatsot ylpiästi?
Mixi lumot Luojan lukot,
Toisen oman omistelet
Itaroitset itsellesi
Jota jakaman pidäisi?
Mixi rikot riettahasti
Haureudesi himoisa,
Niinkuin nauta naimisisa?
Ongo tämä otollinen
Tapa toimen tundevalle?
Mixi poljet polvillasi
Sinun Luojasi Lakia?
Ehkä itse ilkiästi
Rikot kyllä raskahasti,
Vielä muita vietteletkin,
Pahennat pahoilla töillä.
Autat, annat yllytyxen,
Iloittelet ilkiöille,
Tavoille tavattomille,
Ehkä käyvät kohdastansa
Vastoin Luojasi Lakia.
Ongos Herra herjennynnä,
Vaikennut vaka Jumala,
Laskenut lujan Lakinsa
Meidän mieli-valdahamme?
Etkös tiedä täydellensä
Tulevas tilin tekohon?
Tulet totta tuonen tullen,
Tulet vastoin tahtoasi,
Tulet käskyllä kovalla,
Koska torvi taivahalda
Kutsuu kuollehet kokohon
Haudoistansa herättäpi,
Tuomi Duomion etehen.
Voimat vahvat taivahangin
Värisevät, vapisevat,
Niinkuin rakko raukiavat,
Koska meret mullistuvat,
Tuima tuli kaikki syöpi,
Minne heität harjuxesi,
Sinun ylpiän sisusi,
Minne puuhkiaat puhesi?
Voivotuxet vallan saavat,
Parku suusta pakahtupi
Soisit vuoret väändyisivät
Poloiselle peittehexi.
Mutt’ et pääse pakoisille
Kovan kostajan käsistä.
Nyt on vielä armon aika,
Ota neuvo neuvoxesi –
Matka toiselle mäelle,
Pyri, käänny Golgatalle;
Siell’ ei ole tulen tuisku,
Eikä jylkiä Jyrinä.
Siellä rauha raketahan,
Siellä armo annetahan,
Siellä mieli muutetahan,
Siellä näet nähtävästi
Armon Auringon suloisen,
Että Jesus julkisesti
Ristin pääll’ on rakkahasti,
Rakkahasti rintanansa
Armo-sylinsä avannut,
Sylihinsä sulkemahan
Surkioita syndisiä.
Oho Armon Avaruutta!
Sulkemahan sylihinsä
Syndisiä surkioita,
Pesemähän puhtahaxi
Riettahista rikoxista.
Niin on Luoja laatinunna,
Lähettänyt laupiasti
Lujan meille Lunastajan
Sovittajan Syndisille.
Jos et suostu sydämmestä,
Riennä täydellä todella
Tygö tämän Lunastajan
Ainokaisen Auttajasi,
Et sä pääse polvenansa
Kuollon kauhian käsistä.
Nyt ei turvaa tuonda vasten,
Sinaisa suojellusta
Vastoin Lain vaatimusta –
Kiindiätä kirousta.
Tuöni kaikki kaunihimmat
Ovat kaikki kauhistuxet,
Salaisesti saastutetut,
Kokonansa kelvottomat,
Niinkuin huonon hämähäkin
Verkko mulle vaattehexi ††).
Olen aivan alastoinna
Auta armias Jumala!
Nyt mä koen Golgatalle
Sydämmellä surkialla
Väsynynnä vaipununna
Synnin kuormalla kovalla:
Minun saastainen susuni,
Työni pahat peljättävät.
Jesu tule turvaxeni,
Päästä pauloista pahoista;
Kuollon kourista kovista.
Muutoin vaivun vaivoissani
Kuollin kauhian kitahan.
Jesu tule turvaxeni!
Minä suurin syndisistä
Embä raukka rohkenisi
Anomahan armojasi,
Jos ei sanasi suloinen
Olisi lujasti luvannut
Armon avaran avannut.
Auta Jesu armostasi!
Heitän itsen hermotoinna
Suloisehen sylihisi;
Ota mua onnetoinda,
Ota vielä omaxesi,
Pese juuri puhtahaxi,
Veres voimalla viruta:
Joka vuoti virtanansa
Haikioista haavoistasi,
Kivusasi katkerasa,
Ristin puusa puolestani.
Isä Laupias Jumala,
Joka annoit ainoasi
Poikas minun puolestani
Kärsimähän kuolemata,
Käännä poijes kirouxet,
Anna siunaus siahan,
Anna aina tutaxeni
Sua, suloinen Jumala,
Laupiaxi, leppiäxi.
Sulatkon nyt sydämmeni,
Silmät vettä vuotakohot,
Katkeroita kyyneleitä,
Että olen ennen ollut
Kova-korvanen sinulle,
Engä ole ennen tiennyt
Sua hartasti halaita.
Ota poijes povestani
Sydän kangia, kivinen,
Rippukon nyt rakkahasti
Minun Sieluni Sinusa.
Halaitkon nyt hartahasti
Tehdä toiselle hyvesti,
Lähimmäiselle lujasti.
Henges hyvä hallitkohon
Hengi pyhä painakohon
Painakon Pyhän Lakinsa
Mulle sydämmen sisälle;
Että olis ojennusna
Ilman vilppiä visusti,
Aina elin aikanani.

*) Deut. 33: 2. Hab. 3: 3.

**) Ps. 104: 3.

***) Indic. 5: 4. Psalm. 68: 9, 10.

†) Deut. 33: 2. Act. 7: 53.

††) Esai. 59: 6.


Lähde: Turun Viikko-Sanomien vuosikerta 1820, 1. huhtikuuta s. 1–5. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 23.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Turun Viikko-Sanomat, vuosikerta 1820. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/tvs/tvs1820_rdf.xml.


Katso myös muokkaa