Joutsen (Lönnrot)
Joutsen. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Kesäisen illan kullasta
- Tuo joutsen tultuaan,
- Joen lahelle laskihen,
- Ja loihen laulamaan.
- Suloa Suomen lauloi hän,
- Kesiä Pohjolan,
- Kuin halkiöisin aurinko
- Valaisee maailman.
- Kuin varjopuien suojassa
- On hetket herttaiset,
- Ja aallot uia’ armahat,
- Ja rannat rauhaiset.
- Ja kuin suloista siellä on
- Syleillä kultoa,
- Ja kuinka vilppi, viekkaus,
- Siell’ uppo outoja.
- Näin souti salmi salmelle
- Se joutsen joikuen,
- Ja kultansa kohattua
- Syleili lausuen:
- ”Vähänpä tuosta, kuinka jo
- Ikäni määrän sain –
- Olen uinut Pohjan aalloilla,
- Syleillyt kultoain”.
Lähde: Suomi: tidskrift i fosterländska ämnen 1845. Femte årgången. Finska Litteratur-Sällskapets förlag, Helsinki