Joutsen (Avellan)
Joutsen Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Jo luota ruskopilvisten
- Tuil joutsen rauhaisna,
- Ja laski virran rannallen
- Ja lauloi illalla.
- Hän Pohjan lauloi hempeä,
- Kuin siellä kangastaa,
- Kuin aurinkoinen yösellä
- Ei malta uinahtaa.
- Kuin siimes koivun suojassa
- On tumma, mieluinen;
- Kuin lahdet kullanhohtoisna
- Ja aalto vilpoinen.
- Kuin ihanaa on, lempimään
- Kun pääsee Pohjolaan;
- Kuin vakuus sielt’ on syntyään
- Ja sinne pyrkii vaan.
- Niin kuului aalto aallolta
- Sen ääni kaikuvan;
- Ja kohta kullan rinnalla
- Hän näytti joikuvan:
- Mi siitä, vaikk’et viipyä
- Saa tuhatkausia;
- Oot Pohjan veellä lemminnä
- Ja siellä laulanna.
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.