Joutsen (1864)

Joutsen. (Mukailtu). Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Pilvien rusko reunalta,

Lens’ joutsen riemuissaan,

Ja istu virran rannalla,

Ja lauloi iloissaan.

Pohjolasta hän lauleli,

Kuin siell’ on kaunoinen,

Kuin päivä siell’ unoutteli,

Ett’ mennä levollen.

Kuin siimes siell’ on herttainen,

Suojassa koivujen,

Kuin joka laks’ on kultainen,

Ja raitis aaltoinen.

Kuin äärettömän suloista,

Siell’ olla ystävä,

Siell’ uskollisuus kukoistaa,

Ja sinn’ on rientävä.

Näin kaiku aallolt, aaltoilen,

Ylistys-äänensä,

Sukelsi kultans’ rinnallen,

Näin oli virtensä:

”Jos ei elämäs’ onnesta,

Saa vuodet sanella,

Sait pohjan virrall’ rakastaa,

Kesässä laulella!”

* * *

Lähde: Tapio 7.5.1864.