Joutsen (1844)

Joutsen. (Suomentama.) Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Kun Joutsen ruskon reunalta

Vajous suloisena,

Hän istu, laulo rannalta

Kesässä ehtona:

Kesäll’ on sulo, kauneus

Ja helo taivahan,

Ei muista päivän valkeus

Pimeyttä Pohjolan.

Sen koivikot, sen lehdikot,

Ne ovat varjoset,

Sen kultalahdet, aallokot,

Ne ovat lepposet.

Ah! on se sulo mielellä

Kun siel’ kultani,

On siellä koto lemmellä,

On sinne haluki.

Se ääni aalto aallolle

Kajaili Joutsenen,

Hän poven kullan povelle

Likisti laulaen:

Et saanut vuosisatoja

Sulossa soitella,

Mutt’ uia Pohjan aaltoja,

Hyväillä, laulella.

Lähde: Maamiehen Ystävä 17.8.1844.