Joulun aatto
Joulun aatto Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
Uskomme, että seuraava meille lähetetyn Runebergin Jouluillan käännöksen alku on sen sujuvuuden ja kielen puhtauden vuoksi monille lukijoille ilahduttava katsella:
- Sytyteltyänsä piipun,
- Lämmitettyänsä, läksi
- Illan hämärtämisessä
- Vihdoin vanha sotamiesi,
- Miekka *), mökist yksinäisest
- Salon synkän sisuksesta.
- Eikä jäänyt kotomiestä
- Ontoniekan mökin varjoks,
- Eikä ollut seuraavaista.
- Ukon ainukainen poika,
- Ainukainen suvun turva,
- Turkin tuimaisessa so’assa
- Urhon töitä toimitteli.
- Kuitengan ei surumielell’
- Ukko matkaa ulottanut,
- Mutta toivoi muiten mukaan
- Joulun aaton iloisuutta,
- Iloisuutta avarata
- Huonehissa rikkaan hovin,
- Kuhun pyhiks kutsuttunna.
- Viimen muka kirkkotiellä
- Ukon vanha sotakumpal’,
- Vapasukuinen ja vaka
- Kunnioit’tu herra hyvä,
- Oli Miekkaa tervehtinyt
- Sanomalla seuraavaalla:
- ”Elä istu vanha Miekka
- Niinkuin Metso metsän varjos’,
- Pöyhistelty piilossansa!
- Miks en usiammast näe
- Naapuria naapurissa?
- Ei o’ vielä päivä päässä;
- Vielä jalka vaivainenkin
- Jaksa astu’ askeletta;
- Tule, käyppäs katsomassa,
- Viimestänkin Joulunpyhiks!
- Pitkät ovat Joulunpyhät,
- Mutta sinun muistijutut
- Sotateistä, tappeluista,
- Ajan hitaan, hiljaisenkin
- Mieluisasti mänettävät
- Uneliaalta perhekunnalta.”
- Herra noinpa haasteltua
- Kopsutellut kätellänsä
- Vanhan Miekan olkapäitä. –
- Senpätähten Sotamiesi,
- Kutsuntota kuulevainen,
- Hyvyyttä myös vapan herran,
- Mökistäns nyt matkusteli,
- Unhottaen matkan vaivat,
- Sekä soukan pimeyyten
- Salossa jo merkillisen,
- Että myöskin niatokset
- Päivän tuulilt’ tukettunna
- Tiellen talven tasaisellen.
- Kiirehtimällä hän astui,
- Surutoin kuin Kuningaskin,
- Nostain syvään uppoovaista
- Puista jalkaa lumihangest:
- Eteenpäinpä hiljaisesti
- Kulu matka liikkaavankin.
- Mutta mieli matkustajan,
- Ajatukset avaraiset,
- Sukkelammast suljehtivat
- Perillen ja hovin pirttiin.
- Puheli myös mennessänsä
- Ukko Miekka mielessänsä:
- ”Nytpä ilo aivan halpa,
- Pirtissä nyt pyhät alkaa;
- Surut nurkkaan sysäellään,
- Arkivaattet arkkuloihin,
- Sytytetään kyntteliä,
- Kyntteliä kiiluvia;
- Latjaellan lattiallen
- Olkikuvot keltukaiset:
- Ollappa myös Joulun ilot
- Entisellän, eletyllän,
- Salissakin sangen suures,
- Jossa leikit lakkaamata
- Lauluin mukaan lasketeltin!
B.
*) Pistolin mukailtu nimi.
Lähde: Saima 25.01.1844.