John Otrapää
| John Otrapää. Kirjoittanut Robert Burns |
- Ja pyhät, kuulut kuninkaat,
- nuo viisaat Itämaan,
- he vannoivat: ”John Otrapää
- on syypää kuolemaan”.
- He sahrat sai ja syvään tuon
- jo kynti multahan;
- he vannoivat: ”John Otrapää
- sai julman kuoleman”.
- Mut kevät armas kerkeää
- jo satein vienoisin;
- John Otrapää, hän nousten taas
- sai kaikki ihmeihin.
- Ja saapui suvi helteinen,
- nyt vahvaks varttui hän;
- pää keihäin asestettu on:
- ”Pois tieltä urhon tän!”
- Sai vakaa syys, ja silloin hän
- käy kalvaaks, painuu pää;
- kumara varsi ilmaisee:
- jo vaivat väsyttää!
- Ja yhä vaan hän kelmistyi
- ja voipui vanhuuttaan;
- taas hälle julmat vainoojat
- voi näyttää raivoaan.
- He käyrin asein polveen löi
- ja poikki silpas sen;
- he kytki hänet kärryihin:
- ”Mies kuolkoon hirtehen!”
- He nosti hänet riippumaan,
- kun syysyön myrsky soi;
- he kaatoi hänet selälleen
- ja löi ja mukkiloi.
- He yli reunain vettä nyt
- kaas suureen sammioon:
- ”Hei, alassuin John Otrapää,
- hän uikoon, – vajotkoon!”
- Taas permannolle paiskattiin
- hän uusiin piinoihin:
- sai vatkailun, jos näytti vaan
- viel’ elonmerkinkin.
- Niin yli liekin paahtoivat
- he luut ja ytimet,
- ja myllynkivi vihdoinkin
- jo ruhjoi jättehet.
- Mut sydänveret sarkoissa
- he juhlaseuraan toi,
- ja into nousi ilmoihin
- ja riemu, kun he joi.
- John Otrapää ol’ uljas mies
- ja sankareita maan;
- siks rohkaistut, jos verta tuon
- vain huulin kosketkaan.
- Se mieles murheet häätää pois,
- sun intoon, hehkuun saa!
- Se viihtää lesken kyynelveet,
- se syämet soinnuttaa.
- Hei, onneks siis John Otrapään!
- Hei, maljat pohjaan vaan!
- Tuon suku suuri varttukoon
- maass’ Skottein ainiaan!
Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.