Jimena pyytää uudestaan kuninkaalta oikeutta

Jimena pyytää uudestaan kuninkaalta oikeutta Kirjoittanut anonyymi

Suom. Otto Manninen.

Kuulu kuningas paraikaa

Burgosissa atrioi,

eteen kun Jimena Gómez

astui, valitusta toi;

puku musta, kutrit musta

silkkipaula palmikoi;

syvään polvistuin hän puhui:

»Häpeämme kosta, oi

kuningas, sit’ itse itken,

äiti vanha vaikeroi;

taaton tappajan jok’ aamu

nään, kun hohtaa huomenkoi,

haukka käden kintaall’ istuu,

ratsu alla teutaroi;

haukkaa kyyhkyilläni ruokkii,

mulle kiusaa kukkuroi;

niiden vieno veri multa

silkkihelman purppuroi.

Oikeutta, valtiaani!

Evätä sit’ ette voi.

Ken ei oikeutta anna,

kuinka maassa valtikoi,

valkoliinalta syö leipää,

puolisoineen ilakoi?»

Kuningas sen kuuli, kohta

mietti, mieless’ aprikoi:

»Cidin vanginnen tai surmaan,

valtasäädyt kapinoi;

jollen, Jumala sen näkee:

oikeutt’ en vartioi.»

Suustapa Jimena neidon

sana sangen oiva soi:

»Kuningas, ma neuvon tiedän

pulmaan enkä puoskaroi.

Säälleen hoida valtasäädyt,

ettei kukaan napinoi;

taaton tappaja sa mulle

mieheks anna: paljon toi

turmaa mulle, totta jotain

hyvääkin hän tehdä voi.»

»Sanotaan, ja seikka tääkin

todeksi sen tulla soi:

mene, tutki naisten tuulet,

mielet oudot ongelmoi?

Kelle äsken kostaa tahtoi,

mieheks sen jo valikoi.

Cid nyt kirjeen, kutsun saakoon.»

Sana tuopa tuskin soi

ilmoille, jo kirje kiiti,

niinkuin tuuli vihuroi.

Cidin isä tuonpa saikin

kirjeen, jonka airut toi.

Lähde: Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden kultainen kirja. 1954. Toimittanut Tyyni Tuulio. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.