Jimena pyytää uudestaan kuninkaalta oikeutta

Jimena pyytää uudestaan kuninkaalta oikeutta

Kirjoittanut anonyymi
Suom. Otto Manninen.


Kuulu kuningas paraikaa
Burgosissa atrioi,
eteen kun Jimena Gómez
astui, valitusta toi;
puku musta, kutrit musta
silkkipaula palmikoi;
syvään polvistuin hän puhui:
»Häpeämme kosta, oi
kuningas, sit’ itse itken,
äiti vanha vaikeroi;
taaton tappajan jok’ aamu
nään, kun hohtaa huomenkoi,
haukka käden kintaall’ istuu,
ratsu alla teutaroi;
haukkaa kyyhkyilläni ruokkii,
mulle kiusaa kukkuroi;
niiden vieno veri multa
silkkihelman purppuroi.
Oikeutta, valtiaani!
Evätä sit’ ette voi.
Ken ei oikeutta anna,
kuinka maassa valtikoi,
valkoliinalta syö leipää,
puolisoineen ilakoi?»
Kuningas sen kuuli, kohta
mietti, mieless’ aprikoi:
»Cidin vanginnen tai surmaan,
valtasäädyt kapinoi;
jollen, Jumala sen näkee:
oikeutt’ en vartioi.»
Suustapa Jimena neidon
sana sangen oiva soi:
»Kuningas, ma neuvon tiedän
pulmaan enkä puoskaroi.
Säälleen hoida valtasäädyt,
ettei kukaan napinoi;
taaton tappaja sa mulle
mieheks anna: paljon toi
turmaa mulle, totta jotain
hyvääkin hän tehdä voi.»
»Sanotaan, ja seikka tääkin
todeksi sen tulla soi:
mene, tutki naisten tuulet,
mielet oudot ongelmoi?
Kelle äsken kostaa tahtoi,
mieheks sen jo valikoi.
Cid nyt kirjeen, kutsun saakoon.»
Sana tuopa tuskin soi
ilmoille, jo kirje kiiti,
niinkuin tuuli vihuroi.
Cidin isä tuonpa saikin
kirjeen, jonka airut toi.


Lähde: Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden kultainen kirja. 1954. Toimittanut Tyyni Tuulio. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.