Jalo kynttilä

Jalo kynttilä Kirjoittanut Otto Manninen

Maan suola, suuri kriitikus,

on eräs kirja, Aapelus.

Se on verrattava rintamaitoon:

lukutaito on tarpeen kirjoitustaitoon.

Se itsellenne hankkikaapas –

minä maksan, mitä kuluu sukka ja saapas –

ja tietysti laitos kaikkein vanhin:

uus veräjä aina on harmiksi hanhin.

Ja sitä sitten tavatkaas

ain’ aamuin ja illoin ja ees ja taas;

kun ahkeroitsette haluin ja hommin,

pian antaa Aapiskukko pom-pommin.

Vaan harjoitus jos vastaan hankaa,

vähän kauroja lehtien väliin pankaa,

ja kohta, kuin ois mitä vanhaa maniiaa,

iloll’ alatte päästellä: i – a, i – a.

Kun sitten siirrytte Almanakkaan –

jalo kynttilä ei saa peittyä vakkaan –

heti näätte, kuink’ ihan kuin säkki suulleen

mätäkuunne suo mahtinsa lokakuulleen.

– Ois monta muutakin kirjaa hyvää,

vaan neuvoisin malttia: selvää jyvää

jos silppuvatsa yht’äkkiä appaa,

se saattaa »kakaramasinan» tappaa.

Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.