Irtolaislaki 1936

Irtolaislaki.

Suomen asetuskokoelma 57/1936.

Annettu Helsingissä 17 päivänä tammikuuta 1936.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:

1 luku. Irtolaiset ja heitä koskevat toimenpiteet.

1 §. Irtolainen on tämän lain mukaan:

1) työhön kykenevä henkilö, joka toimettomana, riittäviä elatusvaroja vailla, kuljeksii paikkakunnalta toiselle, elleivät asianhaarat osoita hänen hakevan työtä;

2) sellainen työhön kykenevä henkilö, jolla on tapana vieroksua työtä ja sen vuoksi joutuu köyhäinhoidon tarpeeseen tai tulee ylivoimaiseksi rasitukseksi toiselle henkilölle ja siten ilmeisesti saattaa tämän vaaraan joutua tarvitsemaan köyhäinhoitoa itselleen tai sille, josta hänen lain mukaan on pidettävä huolta;

3) henkilö, jolla on tapana kerjätä tai käyttää toista kerjuuseen taikka sallia, että hänen hoidossaan oleva kahdeksaatoista vuotta nuorempi henkilö kerjää; sekä

4) henkilö, joka pitämällä tapanaan hankkia tuloja hyvien tapojen vastaisilla ja siveellisesti hylättävillä keinoilla taikka muulla elämäntavallaan tuottaa ilmeistä vaaraa yleiselle järjestykselle, turvallisuudelle tai siveellisyydelle.

Irtolaisena ei kuitenkaan tämän lain mukaan käsitellä henkilöä, joka on kahdeksaatoista vuotta nuorempi, eikä mielisairasta, tylsämielistä tai vähämielistä. Sellaista henkilöä on asianomaisen viranomaisen huollettava, niinkuin erikseen säädetään.

2 §. Irtolaista on, milloin se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, varoitettava sekä sen ohessa

1) autettava vapautumaan epäedullisesta ympäristöstä sekä hankkimaan itselleen sopiva asunto tai työpaikka;

2) toimitettava kotipaikkakuntaansa siellä käsiteltäväksi;

3) avustettava saamaan sairaala- tai muuta hoitoa, jos hän on sellaisen tarpeessa; sekä

4) tuettava ja ohjattava muilla sopivilla keinoilla säännölliseen ja kunnialliseen elämäntapaan.

Milloin on ilmeistä, että 1 momentissa mainitut toimenpiteet eivät ole riittäviä, määrättäköön irtolainen irtolaisvalvonnan alaiseksi.

3 §. Irtolaisvalvonnan alaisen tulee noudattaa hänen elämäntavastaan, asuinpaikastaan, asunnostaan tai ansiotoimestaan annettuja ohjeita.

4 §. Irtolaisvalvonta kestää yhden vuoden.

Jos valvonnanalaisena olevan henkilön elämäntavan tai hänen osoittamansa käytöksen perusteella on ilmeistä, ettei hän, vapautettuna valvonnasta, viettäisi säännöllistä ja kunniallista elämää, voidaan irtolaisvalvonnan aika pidentää enintään kahdella vuodella.

Irtolaisvalvonta voidaan lakkauttaa ennen määräaikaa, jos on todennäköistä, että valvonnanalainen ilman valvontaakin tulee elämään säännöllisesti ja kunniallisesti. Älköön valvontaa kuitenkaan ilman erityistä syytä lakkautettako, ennenkuin se on kestänyt kuusi kuukautta.

5 §. Jollei irtolaista ole irtolaisvalvonnan avulla saatu tai jos on ilmeistä, ettei häntä sen avulla saada palautetuksi säännölliseen ja kunnialliseen elämäntapaan, taikka jos irtolainen, jonka hoitamisesta muulla tavoin ei ole varmuutta, on vaaraksi itselleen tai muiden henkilökohtaiselle turvallisuudelle taikka ilmeiseksi häiriöksi yleiselle järjestykselle tai siveellisyydelle, määrättäköön hänet työlaitokseen tai pakkotyöhön.

6 §. Irtolaista, joka on havaittu pysyväisesti työhön kykenemättömäksi, älköön määrättäkö työlaitokseen tai pakkotyöhön, vaan pidettäköön hänestä huolta sen mukaan, mitä köyhäinhoitolaissa on säädetty.

7 §. Irtolainen on velvollinen alistumaan asianomaisen viranomaisen määräyksestä toimeenpantavaan lääkärin tarkastukseen ja tarpeenmukaiseen hoitoon.

2 luku. Laitoshoito.

A. Työlaitokset.

8 §. Työlaitos on irtolaisten hoitoa varten perustettu valtion laitos taikka sellainen kunnallinen tai yksityinen laitos tai sen osasto, jonka sosiaaliministeriö irtolaisten työlaitokseksi hyväksyy.

9 §. Työlaitokset ovat sosiaaliministeriön ylimmän valvonnan alaisia. Paikallinen johto ja hoito kuuluu työlaitoksen johtajalle ja johtokunnalle.

Tarkempia määräyksiä työlaitoksen toiminnasta sekä sen sisäisestä järjestyksestä annettakoon laitoksen ohjesäännössä, joka on kunnalliselle tai yksityiselle laitokselle asianomaisen maaherran vahvistettava, hankittuaan siitä köyhäinhoidon keskusviranomaisen lausunnon, ja valtion laitokselle sosiaaliministeriön vahvistettava.

10 §. Työlaitoksessa hoidettakoon irtolaista siksi, kunnes on saatu perusteltua syytä olettaa, että hän tulee viettämään säännöllistä ja kunniallista elämää, kuitenkin enintään yksi vuosi taikka, jos häntä lähinnä edellisten viiden vuoden aikana jo on työlaitoksessa irtolaisuuden vuoksi hoidettu tai samana aikana pidetty pakkotyössä, enintään kolme vuotta.

Jos on todennäköistä, että hoidettava työlaitoksesta päästettynä viettää säännöllistä ja kunniallista elämää, voidaan hänet ehdollisesti päästää työlaitoksesta, ei kuitenkaan ennenkuin kolme kuukautta on kulunut siitä, kun hänet siihen otettiin.

Kun hoidettava on ehdollisesti päästetty työlaitoksesta, on hän yhden vuoden irtolaisvalvonnan alainen; ja voidaan hänet sinä aikana palauttaa takaisin työlaitokseen, ellei hän noudata annettuja määräyksiä ja ohjeita. Tällöin pidettäköön häntä työlaitoksessa vähintään kolme kuukautta ja enintään se aika, joka 1 momentissa säädetyistä pisimmistä määräajoista oli jäljellä, kun hänet sieltä ehdollisesti päästettiin.

11 §. Työlaitokseen otettu on velvollinen alistumaan laitoksen ohjesäännössä säädettyyn järjestykseen, ja tulee hänen kykynsä mukaan laitoksessa suorittaa hänelle määrättyjä töitä. Tarpeellisen valvonnan alaisena voidaan häntä pitää työssä myöskin laitoksen ulkopuolella.

Kirjeet ja muut lähetykset, mitkä työlaitokseen otetulle tulevat tai hän haluaa lähettää, tarkastaa laitoksen johtaja, joka määrää, onko ne perille toimitettava. Jos kirje on osoitettu viranomaiselle, jonka valvonnan alaisena työlaitos on, on kirjeen kirjoittaja oikeutettu sen sulkemaan, ja on kirje avaamatta lähetettävä perille.

Tulot suoritetusta työstä menevät työlaitokselle, mutta saakoon hoidettava työstään palkkiota sosiaaliministeriön vahvistamien perusteiden mukaan, ja olkoon palkkiosta muuten voimassa, mitä pakkotyöläisen työosuusrahasta 19 §:ssä säädetään.

12 §. Jos työlaitokseen määrätty niskoittelee tai luvatta sieltä poistuu taikka muuten rikkoo laitoksen järjestystä, meneteltäköön hänen suhteensa, niinkuin köyhäinhoitolaissa on työlaitokseen otetuista säädetty.

Jos työlaitokseen määrätty yrittää karata tai karkaa, on hänet laitokseen takaisin palautettava, ja saakoon laitoksen johtaja pyynnöstä poliisiviranomaiselta siihen tarpeellista virka-apua. Väkivallan käyttämisestä tällaisessa tapauksessa olkoon vastaavasti noudatettava, mitä vangitusta henkilöstä siinä suhteessa säädetään rikoslaissa.

B. Pakkotyölaitokset.

13 §. Pakkotyölaitokset ovat pakkotyön suorittamista varten perustettuja ja järjestettyjä valtion laitoksia.

Pakkotyölaitokseksi voi valtioneuvosto hyväksyä myös kunnallisen työlaitoksen tai sen osaston.

14 §. Pakkotyölaitokset ovat oikeusministeriön ylimmän johdon ja valvonnan alaisia. Paikallinen johto ja hoito kuuluu laitoksen johtajalle ja johtokunnalle.

Tarkempia määräyksiä pakkotyölaitoksen toiminnasta sekä sen sisäisestä järjestyksestä annettakoon laitoksen ohjesäännössä, joka on oikeusministeriön vahvistettava.

15 §. Tämän lain nojalla pakkotyöhön pantua pidettäköön siinä kaksi vuotta.

Jos pakkotyöläisen elämäntavan tai hänen osoittamansa käytöksen perusteella on ilmeistä, ettei hän, päästettynä pakkotyöstä kahden vuoden kuluttua, tulisi elättämään itseänsä kunniallisesti eikä muutoinkaan viettämään työteliästä ja säännöllistä elämää, voidaan hänen pakkotyöaikansa pidentää enintään yhdellä vuodella.

Pakkotyöläistä, joka aikaisemmin on ollut pakkotyölaitoksessa tai kärsimässä vapausrangaistusta yhteensä ainakin kuusi vuotta, pidettäköön pakkotyössä aina siihen asti, kun on saatu perusteltua aihetta olettaa, että hän vapaaksi päästyään tulee elättämään itsensä kunniallisesti sekä muutoinkin viettämään työteliästä ja säännöllistä elämää.

16 §. Jos on todennäköistä, että pakkotyöläinen päästettynä pakkotyölaitoksesta elättää itsensä kunniallisesti sekä muutoinkin viettää työteliästä ja säännöllistä elämää, voidaan hänet ehdollisesti päästää laitoksesta aikaisemminkin, kuin 15 §:ssä sanotaan, ei kuitenkaan, ellei siihen ole erikoisia syitä, ennenkuin yksi vuosi on kulunut pakkotyön alkamisesta.

Pakkotyölaitoksesta ehdollisesti päästetystä on vastaavasti voimassa, mitä työlaitoksesta ehdollisesti päästetystä 10 §:n 3 momentissa on säädetty. Irtolaisvalvonnan aika on kuitenkin kolme vuotta.

17 §. Jos pakkotyöläinen ikänsä, sairauden, ruumiinvian tai muutoin vähentyneiden ruumiin- ja sielunvoimien takia on käynyt pysyväisesti työhön kykenemättömäksi, keskeytettäköön pakkotyön täytäntöönpano ja toimitettakoon hänet köyhäinhoitoviranomaisen huollettavaksi, niinkuin 6 §:ssä säädetään.

18 §. Pakkotyöläistä älköön pidettäkö yhdessä vankien kanssa. Pakkotyöläiset on ikänsä ja kehityksensä mukaan sekä muutoinkin siten ryhmiteltävä ja eroteltava, että turmelevaa vaikutusta heidän keskensä mahdollisuuden mukaan vältetään ja heidän siveellistä paranemistaan edistetään.

Pakkotyöläinen voidaan pitää yksinäishuoneessa, jos siihen on erityistä syytä.

19 §. Tulot pakkotyöstä menevät pakkotyölaitokselle, mutta sen pakkotyöläisen hyväksi, joka on kokonaisen kuukauden käyttäytynyt hyvin, merkittäköön siltä kuukaudelta työosuusrahaa oikeusministeriön määrättävien perusteiden mukaan.

Sille, joka sairauden tai muun siihen verrattavan syyn takia ei voi ansaita työosuusrahaa, merkittäköön käytöksen perusteella säästörahaa niiden ohjeiden mukaan, jotka oikeusministeriö antaa.

Työosuusrahaansa ja säästörahaansa voi pakkotyöläinen laitoksen johtajan luvalla ja välityksellä käyttää elatuksen avuksi läheisille omaisilleen sekä enintään puolet työosuusrahasta myöskin kohtuullisen mieliteon tyydyttämiseen tai mukavuuden hankkimiseen.

Jos pakkotyöläinen tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on aiheuttanut vahinkoa laitokselle, voi johtokunta käyttää vahingon korvaamiseen hänen työosuus- ja säästörahaansa.

Työosuus- ja säästöraha älköön pakkotyön aikana menkö ulosottoon velasta, johon pakkotyöläinen sitä ennen on joutunut; mutta jos hän karkaa tahi yrittää karata, olkoon työosuus- ja säästöraha laitokselle menetetty. Jos pakkotyöläinen kuolee, maksettakoon työosuus- ja säästöraha kuolinpesälle, jos sen osakkaina on aviopuoliso, lapsia, vanhempia tai aviottomia lapsia, mutta muussa tapauksessa menkööt varat laitokselle.

20 §. Pakkotyöläisen voidaan sallia omaksi hyödykseen tehdä sellaista työtä, joka pakkotyölaitokselle soveltuu ja jota hänen tai laitoksen työvälineillä käy tekeminen. Tällöin menee laitokselle kaksikolmannesta siitä, mitä hänen työstään saadaan, sittenkuin tästä on vähennetty käytettyjen aineiden arvo.

Pakkotyöläiselle älköön merkittäkö työosuusrahaa hänen omaksi hyödykseen tekemästään työstä.

21 §. Pakkotyön täytäntöönpanossa noudatettakoon muutoin soveltuvin kohdin rangaistusten täytäntöönpanosta 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun asetuksen 2 luvun 4, 5, 6 ja 7 §:n, 8 §:n 1, 2, 3, 4, ja 5 momentin, kuten ne ovat 21 päivänä tammikuuta 1921 annetussa laissa, sekä 9, 10, 11 ja 12 §:n säännöksiä, niistä 10 §:n sellaisena, kuin se on 14 päivänä helmikuuta 1925 annetussa laissa.

Pakkotyötä voidaan tarpeellisen valvonnan alaisena teettää pakkotyölaitoksen ulkopuolellakin.

Pakkotyöläiseen sovellettakoon myös, mitä vangin oikeudesta mennä avioliittoon erikseen on säädetty.

22 §. Pakkotyöläisestä, joka yrittää karata tai karkaa pakkotyölaitoksesta tai häntä kiinniotettaessa tekee vastarintaa, olkoon voimassa, mitä siinä suhteessa rikoslaissa on säädetty vangitusta henkilöstä.

Rikoslain 16 luvun 10 ja 11 §:n, niin myös saman luvun 11 a, 11 b ja 12 §:n säännöksiä sovellettakoon vastaavissa tapauksissa, kun on kysymys pakkotyöläisestä.

3 luku. Huoltoviranomaiset ja menettely.

23 §. Irtolaisten silmälläpito ja valvonta kuuluu poliisiviranomaisille ja huoltolautakunnille.

24 §. Huoltolautakunnan asiana on:

1) ryhtyä niihin toimenpiteisiin, joista 2 §:n 1 momentissa säädetään;

2) päättää irtolaisvalvonnan alaiseksi määräämisestä, valvonta-ajan pidentämisestä tai valvonnan lakkauttamisesta ennen määräaikaa, paitsi 10 §:n 3 momentissa ja 16 §:n 2 momentissa mainituissa tapauksissa;

3) antaa irtolaiselle, joka on irtolaisvalvonnan alainen, 3 §:ssä edellytetyt tarkemmat ohjeet ja, milloin siihen on syytä, lupa asunnon tai työpaikan muuttamiseen; sekä

4) tehdä maaherralle esitys työlaitokseen tai pakkotyöhön määräämisesta.

Huoltolautakunnalla on oikeus päätöstensä täytäntöönpanoa varten saada virka-apua poliisiviranomaiselta.

25 §. Poliisipäälliköllä olkoon myös oikeus tehdä esitys työlaitokseen tai pakkotyöhön määräämisestä.

26 §. Työlaitokseen tai pakkotyöhön määräämisestä päättää maaherra.

Jos maaherra hylkää esityksen työlaitokseen tai pakkotyöhön määräämisestä, palauttakoon asian tarpeellisia toimenpiteitä varten huoltolautakunnalle. Kun maaherra määrää irtolaisen päästettäväksi työlaitoksesta vapaaksi, joko ehdollisesti tai lopullisesti, on maaherralla valta, harkintansa mukaan samalla määrätä, että huoltolautakunnan tulee irtolaisen huoltamiseksi ryhtyä 2 §:ssä mainittuun toimenpiteeseen.

27 §. Työlaitokseen otetun päästämisestä sieltä ehdollisesti 10 §:n 2 momentissa mainitussa tapauksessa sekä ehdollisesti päästetyn palauttamisesta työlaitokseen päättää sosiaaliministeriö.

Pakkotyöajan pidentämisestä 15 §:n 2 momentissa mainitussa tapauksessa sekä pakkotyölaitoksesta ehdollisesti päästämisestä 16 §:n 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, niin myös sieltä ehdollisesti päästetyn palauttamisesta laitokseen päättää oikeusministeriö.

Esityksen tekeminen työlaitoksesta tai pakkotyölaitoksesta päästämisestä, niin myös pakkotyöajan pidentämisestä on asianomaisen laitoksen johtokunnan asiana.

Esityksen laitokseen palauttamisesta tekee asianomainen huoltolautakunta, mutta voi sen tehdä myöskin poliisipäällikkö.

Kysymys sellaisen pakkotyöläisen pakkotyölaitoksesta päästämisestä, josta säädetään 15 §:n 3 momentissa, on otettava harkittavaksi ainakin kerran vuodessa.

28 §. Poliisimiehen tulee pidättää henkilö, jota todennäköisillä syillä epäillään irtolaiseksi, ja ensi tilassa toimittaa hänet poliisipäällikön kuulusteltavaksi. Huoltolautakunnan tai sen asianomaisen osaston jäsenellä sekä kaitsijalla ja paikallisella tarkastajalla olkoon myös sama oikeus ja velvollisuus kuin poliisilla, milloin poliisimiestä ei viivytyksettä tavata.

Lautakunnan tai sen asianomaisen osaston jäsenellä, kaitsijalla ja paikallisella tarkastajalla tulee, toimittaakseen pidättämisen, olla sosiaaliministeriön vahvistama tunnusmerkki, joka hänen on pidätettävälle vaadittaessa näytettävä.

29 §. Kuulustelussa on soveltuvilta kohdin noudatettava, mitä rikoksesta epäillyn kuulustelusta on säädetty. Huoltolautakunnan edustajan on oltava kuulustelussa saapuvilla, mikäli se viivytyksettä voi tapahtua ja hän sen tarpeelliseksi katsoo.

Jos kuulustelussa ilmenee, että pidätetty on katsottava irtolaiseksi, on poliisipäällikön, laskettuaan, ellei ole syytä vangitsemiseen, pidätetyn vapaaksi, viipymättä ilmoitettava asia huoltolautakunnalle asianmukaista toimenpidettä varten.

Milloin poliisipäällikkö sen nojalla, mitä kuulustelussa on käynyt selville, katsoo, että 2 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä ei ole apua, tai jos pidätetty on kahden viimeisen vuoden kuluessa ollut työlaitoksessa tai pakkotyössä tai vapausrangaistusta kärsimässä taikka jos hän on tuntematon ja kieltäytyy ilmoittamasta nimeään tai kotipaikkaansa tahi perusteltua syytä on epäillä hänen näistä seikoista antamiaan tietoja vääriksi eikä niistä voida heti muulla tavoin saada selkoa, on poliisipäällikön vangittava pidätetty ja viipymättä toimitettava asia maaherran käsiteltäväksi.

30 §. Maaherran on ensi tilassa käsiteltävä irtolaista koskeva asia sekä, milloin siihen on aihetta, kuulusteltava irtolaista, joka on vangittu, ja hankittava lääkärin lausunto hänen terveydentilastaan ja työkyvystään, niin myös tarpeen mukaan lisäselvityksiä asiaan.

Maaherra voi määrätä todistajain kuulustelun toimitettavaksi oikeudessa, milloin sellainen havaitaan tarpeelliseksi.

31 §. Esitys työlaitokseen tai pakkotyöhön määräämisestä, siihen palauttamisesta tai siitä päästämisestä taikka pakkotyöajan pidentämisestä on tehtävä kirjallisesti, ja on siinä tarpeellisine selvityksineen esitettävä ne syyt, joiden perusteella toimenpiteeseen olisi ryhdyttävä.

32 §. Jos maaherralle on tehty esitys irtolaisen määräämisestä työlaitokseen tai pakkotyöhön eikä irtolaista ole toimitettu maaherran kuulusteltavaksi, antakoon maaherra esityksen viipymättä tiedoksi sille, jota asia koskee, ja, jos tämä on holhouksen alainen, myös hänen holhoojalleen, määräyksin, että näiden on esityksen johdosta määräajassa tiedoksisaannista annettava kirjallinen selitys, uhalla että, jos selitys laiminlyödään, asia kuitenkin ratkaistaan.

Ennenkuin 1 momentissa säädettyihin toimenpiteisiin ryhdytään, voi maaherra, jos esitys tai siihen liittyvä selvitys jossakin osassa on vaillinainen, palauttaa asiakirjat esityksen tekijälle täydennettäviksi taikka hankkia puuttuvan selvityksen muulla tavalla.

33 §. Huoltolautakunnan toimenpiteeseen, joka perustuu tämän lain 2 §:n 1 momenttiin, älköön haettako muutosta. Lautakunnan 2 §:n 2 momentin, 3 §:n, 4 §:n 2 momentin tai 39 §:n 3 momentin nojalla antamaan päätökseen tyytymätön saa siitä valittaa maaherralle; ja on valituskirjat viimeistään neljäntenätoista päivänä sen päivän jälkeen, jona valittaja sai päätöksestä tiedon, annettava lautakunnalle, liittämällä oheen valituksenalainen päätös sekä ne asiakirjat, joilla valittaja tahtoo valitustansa tukea, minkä jälkeen lautakunnan on viipymättä maaherralle lähetettävä valituskirjat omine lausuntoineen sekä lautakunnan päätöksen perusteena olevat asiakirjat.

34 §. Maaherran päätökseen valituksesta, joka on tehty huoltolautakunnan 2 §:n 2 momentin, 3 §:n, 4 §:n 2 momentin tai 39 §:n 3 momentin nojalla antamasta päätöksestä, ei saa hakea muutosta.

Muuhun maaherran päätökseen tyytymätön voi siitä valittaa korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Muutoksenhakemus on annettava maaherralle viimeistään ennen kello kahtatoista kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona valittaja sai päätöksestä tiedon. Valituksenalainen päätös sekä ne asiakirjat, joilla valittaja tahtoo valitustansa tukea, on muutoksenhakemukseen liitettävä. Irtolaisen, jota säilytetään vankilassa, sallittakoon samassa ajassa antaa valituskirjansa vankilan johtajalle, jonka on viipymättä lähetettävä ne maaherralle.

Valituksesta vaatikoon maaherra, milloin syytä siihen on, asianosaisten selitykset ja lähettäköön sitten viipymättä valituskirjat omine lausuntoineen korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Edellä 2 momentissa mainittua valitusoikeutta älköön kuitenkaan olko esityksen tehneellä poliisipäälliköllä.

35 §. Huoltolautakunnan 3 §:n nojalla antamaa päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, ellei maaherra toisin määrää.

Maaherran päätöksestä tehty valitus ei estä päätöksen täytäntöönpanoa, jos maaherra päätöksessään on niin määrännyt.

36 §. Tämän lain nojalla annetun päätöksen täytäntöönpano olkoon rauennut, ellei sitä ole aloitettu kolmen vuoden kuluessa päätöksen antamisesta, jos sanottu päätös muutoksenhausta huolimatta voidaan panna täytäntöön, mutta muussa tapauksessa samassa ajassa siitä, kuin päätös on saanut lainvoiman, tahi, milloin täytäntöönpano on keskeytynyt, ellei sitä ole jatkettu kolmen vuoden kuluessa keskeytymisestä lukien.

37 §. Jos se, joka on irtolaisena vangittu taikka pantu työlaitokseen tai pakkotyöhön, joutuu kärsimään kahta vuotta pitempää vapausrangaistusta, rauetkoon tämän lain mukaisten toimenpiteiden käsittely tai niiden täytäntöönpano.

Milloin henkilö, jota 1 momentissa tarkoitetaan, asetetaan syytteeseen rikoksesta, jonka takia hänet on pidätettävä tutkimusvankina, tahi joutuu enintään kahdeksi vuodeksi kärsimään vapausrangaistusta keskeytettäköön tämän lain mukaisten toimenpiteiden käsittely tai niiden täytäntöönpano tutkimusvankeus- ja rangaistusajaksi, ja toimitettakoon irtolainen tämän ajan kuluttua vangittuna maaherran edelleen käsiteltäväksi, ja harkitkoon maaherra tällöin, mikä vaikutus tutkimusvankeudella tai rangaistuksella on oleva tämän lain mukaiseen seuraamukseen.

4 luku. Erinäisiä säännöksiä.

38 §. Irtolaisena vangitun voi maaherra tai poliisipäällikkö tutkimuksen ajaksi määrätä säilytettäväksi työlaitoksessa tai muussa kunnallisessa laitoksessa, jos todennäköisillä perusteilla voidaan olettaa, ettei vangittu yritä välttää sitä seuraamusta, jonka alaiseksi hän tämän lain mukaan saattaa joutua.

Mitä 34 §:ssä on säädetty vankilan johtajasta, sovellettakoon myöskin työlaitoksen tai muun kunnallisen laitoksen johtajaan.

39 §. Jokainen, joka kunnassa asuu tai oleskelee, on velvollinen saapumaan huoltolautakunnan tai sen osaston kokoukseen ja antamaan tietoja asiasta, joka tämän lain perusteella on lautakunnan tutkittavana, kun hän lautakunnan jäsenen tai lautakunnan siihen määräämän muun henkilön kautta todistajan läsnäollessa on vähintään neljä päivää ennen saanut ilmoitettua asiaa varten sinne kutsun.

Jos näin kutsuttu jää ilman laillista estettä tulematta, saakoon lautakunta poliisiviranomaisilta virka-apua poisjääneen noutamiseksi.

Henkilölle, jota 1 momentin nojalla on huoltolautakunnassa kuulusteltu, määrätköön lautakunta suoritettavaksi kohtuullisen matkakustannusten korvauksen.

40 §. Irtolaisista on pidettävä keskusrekisteriä sen mukaan, kuin siitä asetuksella säädetään.

41 §. Kustannukset tämän lain nojalla annettavasta virka-avusta sekä irtolaisena vangitun henkilön kuljetuksesta, hänen säilyttämisestään tutkimuksen aikana vankilassa taikka työlaitoksessa tai muussa kunnallisessa laitoksessa ja hänen toimittamisestaan maaherran määräyksestä kotipaikkakuntaansa, niin myös irtolaisen pitämisestä pakkotyölaitoksessa ja maaherran hankkiman 30 §:n 1 momentissa tarkoitetun lääkärin lausunnon hankkimisesta on suoritettava valtion varoista.

Oikeudessa toimitettuun todistajain kuulusteluun viranomaisen määräyksestä saapuneelle suoritettakoon korvaus yleisistä varoista noudattaen, mitä on säädetty korvauksen antamisesta yleisistä varoista todistajille virallisen syytteen alaisissa rikosasioissa.

Edellä 1 ja 2 momentissa mainitut kustannukset jäävät valtion vahingoksi.

Kustannusten suorittamisesta, jotka poliisilaitokselle aiheutuvat irtolaisen pidättämisestä, säilyttämisestä ja kuulustelemisesta, noudatettakoon, mitä poliisilaitosten menoista on erikseen säädetty.

Irtolaisen pitämisestä valtion työlaitoksessa aiheutuvista kustannuksista, luettuina hoitopäivien mukaan, on sen kunnan, jossa irtolainen on otettu tässä laissa säädetyn käsittelyn alaiseksi, korvattava valtiolle yksikolmannes. Saman perusteen mukaan valtion on asianomaiselle kunnalle korvattava kaksikolmannesta kunnalliseen tai yksityiseen työlaitokseen sijoitetun irtolaisen pitämisestä siellä aiheutuvista kustannuksista. Työlaitoksen päiväkustannus hoidokkia kohden on valtioneuvoston päätöksellä määrättävä. Tarkemmat määräykset näiden kustannusten laskemisesta ja tilityksestä sekä korvausten maksamisesta annetaan valtioneuvoston päätöksellä. Siitä irtolaisen hoitokustannusten osasta, mikä jää asianomaisen kunnan vahingoksi, on kunta oikeutettu hakemaan korvausta, niinkuin seuraavassa momentissa säädetään.

Muiden tämän lain mukaisten toimenpiteiden aiheuttamien kustannusten suorittamisesta ja niiden korvaamisesta olkoon vastaavasti noudatettava, mitä köyhäinhoidon antamisesta ja korvaamisesta on säädetty, kuitenkin niin, että nämä kustannukset on ainoastaan 2 §:n 1 momentissa mainitussa tapauksessa työllä korvattava.

42 §. Irtolaisuutta koskeva asia, joka ennen tämän lain voimaantuloa on pantu vireille, käsiteltäköön sen mukaan, kuin tässä laissa säädetään, kuitenkin niin, että, jos haetaan muutosta päätökseen, joka ennen lain voimaantuloa on annettu, muutoksenhaun suhteen on noudatettava vanhempaa lakia.

Ennen tämän lain voimaantuloa irtolaisuudesta annettu varoitus käyköön 2 §:n 1 momentissa säädetystä toimenpiteestä sekä yleinen työ, jossa irtolainen on ollut, pakkotyöstä.

Päätös, jolla joku ennen tämän lain voimaantulemista on määrätty yleiseen työhön, pantakoon täytäntöön pakkotyönä. Yleiseen työhön määrättyä saa pakkotyössä pitää enintään päätöksessä mainitun ajan.

Pakkotyö voidaan tämän lain voimaantultuakin toistaiseksi, kunnes pakkotyölaitoksia on riittävä määrä perustettu, panna täytäntöön vankilassa.

43 §. Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella, mikäli ei tässä laissa ole toisin säädetty.

44 §. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1937. Samalla kumotaan 2 päivänä huhtikuuta 1883 irtolaisista ja niiden kanssa menettelemisestä annettu asetus ja samana päivänä erinäisistä vaarinotoista irtolaisten kanssa menettelemisestä annettu julistus sekä yleisestä vaivaishoidosta 17 päivänä maaliskuuta 1879 annettu asetus, mikäli se koskee kerjäämistä, ynnä niitä muuttavat säännökset, rikoslain 20 luvun 10 §:n 3 momentti ja kaikki muut tämän lain kanssa ristiriidassa olevat säännökset.

Milloin tätä ennen annetussa säännöksessä viitataan johonkin nyt kumottuun lainkohtaan, on tämän lain vastaavaa säännöstä sovellettava, ja koskekoon se, mitä yleisestä työstä on sanottu, pakkotyötä.

Helsingissä 17 päivänä tammikuuta 1936.

Tasavallan Presidentti P. E. SVINHUFVUD.

Sosialiministeri Bruno Sarlin.

Muutos 1936

Laki irtolaislain 26 ja 27 §:n muuttamisesta.

Suomen asetuskokoelma 201/1936.

Annettu Helsingissä 8 päivänä toukokuuta 1936.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 17 päivänä tammikuuta 1936 annetun irtolaislain 26 ja 27 § näin kuuluviksi:

26 §. Työlaitokseen tai pakkotyöhön määräämisestä päättää maaherra.

Jos maaherra hylkää esityksen työlaitokseen tai pakkotyöhön määräämisestä, palauttakoon asian tarpeellisia toimenpiteitä varten huoltolautakunnalle.

27 §. Työlaitokseen otetun lopullisesta päästämisestä sieltä ennen 10 §:n 1 momentissa edellytettyjen pisimpien hoitoaikojen umpeenkulumista sekä hänen ehdollisesta päästämisestään työlaitoksesta, niin myös ehdollisesti päästetyn siihen palauttamisesta päättää sosiaaliministeriö.

Pakkotyöajan pidentämisestä 15 §:n 2 momentissa mainitussa tapauksessa sekä pakkotyölaitoksesta ehdollisesti päästämisestä 16 §:n 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, niin myös sieltä ehdollisesti päästetyn palauttamisesta laitokseen päättää oikeusministeriö.

Esityksen tekeminen työlaitoksesta tai pakkotyölaitoksesta päästämisestä, niin myös pakkotyöajan pidentämisestä on asianomaisen laitoksen johtokunnan asiana.

Esityksen laitokseen palauttamisesta tekee asianomainen huoltolautakunta, mutta voi sen tehdä myöskin poliisipäällikkö.

Kysymys sellaisen pakkotyöläisen pakkotyölaitoksesta päästämisestä, josta säädetään 15 §:n 3 momentissa, on otettava harkittavaksi ainakin kerran vuodessa.

____________________

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1937.

Tasavallan Presidentti P. E. SVINHUFVUD.

Sosialiministeri Bruno Sarlin.

Muutos 1944

Laki irtolaislain muuttamisesta.

Suomen asetuskokoelma 338/1944.

Annettu Helsingissä 19 päivänä toukokuuta 1944.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 17 päivänä tammikuuta 1936 annetun irtolaislain 21 § näin kuuluvaksi:

21 §. Pakkotyön täytäntöönpanossa noudatettakoon muutoin soveltuvin kohdin rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 2 luvun 4, 5, 6 ja 7 §:n, 8 §:n 1, 2, 3, 4 ja 5 momentin sekä 9, 10, 11 ja 12 §:n säännöksiä.

Pakkotyötä voidaan tarpeellisen valvonnan alaisena teettää pakkotyölaitoksen ulkopuolellakin.

Pakkotyöläiseen sovellettakoon myös, mitä vangin oikeudesta mennä avioliittoon erikseen on säädetty.

Helsingissä 19 päivänä toukokuuta 1944.

Tasavallan Presidentti RISTO RYTI.

Oikeusministeri Oskari Lehtonen.

Muutos 1956

Laki irtolaislain muuttamisesta.

Suomen asetuskokoelma 260/1956.

Annettu Helsingissä 4 päivänä toukokuuta 1956.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 17 päivänä tammikuuta 1936 annetun irtolaislain (57/36) 41 §:n 1 ja 3 momentti näin kuuluviksi:

41 §. Kustannukset irtolaisena vangitun henkilön kuljetuksesta, hänen säilyttämisestään tutkimuksen aikana vankilassa taikka työlaitoksessa tai muussa kunnallisessa laitoksessa tai pitämisestä pakkotyölaitoksessa ja lääninhallituksen hankkiman 30 §:n 1 momentissa tarkoitetun lääkärin lausunnon hankkimisesta on suoritettava valtion varoista.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Edellä 1 ja 2 momentissa mainitut kustannukset jäävät valtion vahingoksi. Poliisin virka-avun antamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta on erikseen säädetty.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1956.

Helsingissä 4 päivänä toukokuuta 1956.

Tasavallan Presidentti URHO KEKKONEN.

Sisäasiainministeri Vilho Väyrynen.

Muutos 1968

Laki irtolaislain muuttamisesta.

Suomen asetuskokoelma 396/1968.

Annettu Naantalissa 28 päivänä kesäkuuta 1968.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 17 päivänä tammikuuta 1936 annetun irtolaislain (57/36) 41 §:ään, sellaisena kuin se on 4 päivänä toukokuuta 1956 annetulla lailla (260/56) osittain muutettuna, uusi näin kuuluva 7 momentti:

41 §.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Muutoksenhausta päätökseen, joka koskee valtion varoista huoltoapulain 43 §:n mukaisesti suoritettavaa irtolaishuollon kustannusten korvausta, ja lääninhallituksen päätökseen asiassa, jossa kunta on vaatinut irtolaishuollon kustannusten korvausta toiselta kunnalta, on vastaavasti voimassa, mitä huoltoapulain 56a §:ssä ja 57 §:n 2 momentissa on säädetty.
____________________

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1968.

Muutoksenhausta ennen tämän lain voimaantuloa annettuun päätökseen on kuitenkin voimassa, mitä aikaisemmassa laissa on säädetty.

Naantalissa 28 päivänä kesäkuuta 1968.

Tasavallan Presidentti URHO KEKKONEN.

Vt. oikeusministeri S. Suorttanen.

Muutos 1971

Laki irtolaislain muuttamisesta.

Suomen asetuskokoelma 562/1971.

Annettu Helsingissä 18 päivänä kesäkuuta 1971.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan 17 päivänä tammikuuta 1936 annetun irtolaislain (57/36) 13 - 16 ja 18 - 22 §, näistä 21 § sellaisena kuin se on 19 päivänä toukokuuta 1944 annetussa laissa (338/44), poistetaan 2 luvun A ja B osastojen otsakkeet ja muutetaan 5, 6 ja 10 §, 11 §:n 3 momentti, 12 ja 17 §, 24 §:n 1 momentin 2 ja 4 kohta sekä 2 momentti, 25 - 27 ja 31 §, 32 §:n 1 momentti, 37 §:n 1 momentti ja 41 §:n 1 momentti, sellaisina kuin 27 § on 8 päivänä toukokuuta 1936 annetussa laissa (201/36) ja 41 §:n 1 momentti 4 päivänä toukokuuta 1956 annetussa laissa (260/56), sekä lisätään lain 11 §:ään uusi 4, 5 ja 6 momentti seuraavasti:

5 §. Jollei irtolaista ole irtolaisvalvonnan avulla saatu tai jos on ilmeistä, ettei häntä sen avulla saada palautetuksi säännölliseen elämäntapaan, taikka jos irtolainen, jonka hoitamisesta muulla tavoin ei ole varmuutta, on vaaraksi itselleen tai muiden henkilökohtaiselle turvallisuudelle taikka ilmeiseksi häiriöksi yleiselle järjestykselle tai siveellisyydelle, voidaan hänet määrätä työlaitokseen.

6 §. Irtolaista, joka on sellaisen erityishoidon tarpeessa, jota työlaitoksessa ei voida antaa, ei ole määrättävä työlaitokseen, vaan hänestä on pidettävä huolta sen mukaan, kuin siitä on erikseen säädetty.

10 §. Irtolaista pidettäköön työlaitoksessa, kunnes perustellusti voidaan olettaa, että hän vapaaksi päästyään tulee viettämään säännöllistä elämää, enintään kuitenkin kuusi kuukautta. Irtolaista, joka on lähinnä edellisten viiden vuoden aikana ollut irtolaisuuden vuoksi työlaitoksessa tai pakkotyössä, pidettäköön laitoksessa enintään yksi vuosi.

Jos on todennäköistä, että työlaitokseen määrätty sieltä päästyään viettää säännöllistä elämää, voidaan hänet ehdollisesti päästää työlaitoksesta, ei kuitenkaan ennen kuin kuukausi on kulunut siitä, kun hänet otettiin työlaitokseen.

Kun irtolainen on ehdollisesti päästetty työlaitoksesta, on hän vapaaksi pääsemisestä lukien kuusi kuukautta irtolaisvalvonnan alaisena. Hänet voidaan sinä aikana palauttaa takaisin työlaitokseen, jos hän olennaisesti rikkoo hänelle annettuja määräyksiä tai ohjeita. Tällöin häntä on pidettävä työlaitoksessa vähintään kuukausi, kuitenkin enintään se aika, joka 1 momentissa säädetyistä pisimmistä määräajoista oli jäljellä, kun hänet sieltä ehdollisesti päästettiin.

Aika, jonka irtolainen on työlaitokseen toimittamista varten ollut vapautensa menettäneenä, luetaan tässä pykälässä tarkoitettujen määräaikojen vähennykseksi.

11 §.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Tulot irtolaisen työlaitoksessa suorittamasta työstä menevät laitokselle, mutta irtolainen saa työstään käytöksen ja työn tulosten tai työajan sekä ahkeruuden perusteella palkkiorahan sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaan.

Irtolainen, joka ei sairauden tai muun siihen rinnastettavan syyn vuoksi ole voinut olla työssä, saa ministeriön määräämän osan palkkiorahasta.

Palkkioraha ei ole verotettavaa tuloa eikä sitä saa ulosmitata.

Jos irtolainen on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta aiheuttanut vahinkoa työlaitokselle, voi johtokunta käyttää vahingon korvaamiseen hänen palkkiorahansa.

12 §. Jos työlaitokseen otettu henkilö ei noudata laitoksen ohjesäännön määräyksiä tai muulla tavoin rikkoo laitoksen järjestystä, on laitoksen johtajalla oikeus, sen mukaan kuin laitoksen ohjesäännössä on määrätty, vähentää hänelle tulevia etuisuuksia tahi pitää häntä eristettynä valoisassa huoneessa enintään kolme vuorokautta. Tällaisena toimenpiteenä ei kuitenkaan saa käyttää ravinnon vähentämistä.

Milloin ankarampi toimenpide katsotaan tarpeelliseksi, voi laitoksen johtokunta määrätä rikkojan valoisaan eristyshuoneeseen enintään seitsemäksi vuorokaudeksi.

Edellä 1 ja 2 momentissa mainituista toimenpiteistä on pidettävä kirjaa.

Jos työlaitokseen otettu henkilö karkaa tai yrittää karata laitoksesta, on hänet palautettava takaisin laitokseen, ja on laitoksen johtajalla oikeus saada pyynnöstä poliisiviranomaiselta siihen tarpeellista virka-apua. Väkivallan käyttämisestä tällaisessa tapauksessa on vastaavasti voimassa, mitä siitä on rikoslaissa säädetty vangitun henkilön osalta.

17 §. Kun irtolainen päästetään työlaitoksesta, hänelle on laitoksen toimesta hankittava matkalippu tai annettava rahaa sen hankkimiseen matkaa varten hänen kotipaikkakunnalleen tai sille paikkakunnalle, joka on määrätty hänen valvontapaikkakunnakseen.

24 §. Sosiaalilautakunnan asiana on:
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

2) päättää irtolaisvalvontaa määräämisestä, valvonta-ajan pitentämisestä tai valvonnan lakkauttamisesta ennen määräaikaa, paitsi 10 §:n 3 momentissa mainituissa tapauksissa;
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

4) tehdä lääninhallitukselle esitys työlaitokseen määräämisestä.

Sosiaalilautakunnalla on oikeus päätöstensä täytäntöönpanoa varten saada virka-apua poliisilta.

25 §. Myös poliisipiirin päälliköllä on oikeus tehdä esitys työlaitokseen määräämisestä.

26 §. Työlaitokseen määräämisestä päättää lääninhallitus.

Jos lääninhallitus hylkää esityksen työlaitokseen määräämisestä, on sen palautettava asia tarpeellisia toimenpiteitä varten sosiaalilautakunnalle.

27 §. Irtolaisen lopullisesta päästämisestä työlaitoksesta ennen 10 §:n 1 momentissa edellytettyjen pisimpien määräaikojen päättymistä, niin myös ehdollisesti päästetyn laitokseen palauttamisesta päättää sosiaalihallitus. Esityksen laitoksesta päästämisestä tekee laitoksen johtokunta.

Irtolaisen ehdollisesta päästämisestä työlaitoksesta päättää laitoksen johtokunta. Sosiaalihallitus voi kuitenkin johtokunnan kielteisen päätöksen estämättä määrätä irtolaisen päästettäväksi ehdollisesti laitoksesta.

Esityksen laitokseen palauttamisesta tekee asianomainen sosiaalilautakunta, mutta voi sen tehdä myös poliisipiirin päällikkö.

Sosiaalihallituksen tai työlaitoksen johtokunnan 1 ja 2 momentin nojalla tekemään päätökseen ei saa hakea muutosta.

31 §. Esitys työlaitokseen määräämisestä, sinne palauttamisesta tai sieltä päästämisestä on tehtävä kirjallisesti, ja on siinä tarpeellisine selvityksineen esitettävä ne syyt, joiden perusteella toimenpiteeseen olisi ryhdyttävä.

32 §. Jos lääninhallitukselle on tehty esitys irtolaisen määräämisestä työlaitokseen eikä irtolaista ole toimitettu lääninhallituksen kuulusteltavaksi, on lääninhallituksen annettava esitys viipymättä tiedoksi sille, jota asia koskee, ja, jos tämä on holhottavana, myös hänen holhoojalleen, määräyksin, että näiden on esityksen johdosta määräajassa tiedoksisaannista annettava kirjallinen selitys uhalla että, jos selitys laiminlyödään, asia kuitenkin ratkaistaan.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

37 §. Jos irtolaisena vangittu tai työlaitokseen otettu, joutuu kärsimään kuutta kuukautta pitempää vapausrangaistusta, raukeaa tämän lain mukaisten toimenpiteiden käsittely tai niiden täytäntöönpano. Sosiaalihallitus voi muulloinkin määrätä, ettei vapausrangaistusta kärsimään joutunutta irtolaista vapautumisen jälkeen ole palautettava työlaitokseen.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

41 §. Kustannukset irtolaisena vangitun henkilön kuljetuksesta, hänen säilyttämisestään tutkimuksen aikana vankilassa taikka työlaitoksessa tai muussa kunnallisessa laitoksessa ja lääninhallituksen päättämän 30 §:n 1 momentissa tarkoitetun lääkärin lausunnon hankkimisesta sekä työlaitoksesta karanneen irtolaisen palauttamisesta laitokseen samoin kuin 17 §:ssä tarkoitetuista matkoista on suoritettava valtion varoista.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1971.

Ennen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanoa varten tarpeellisiin toimenpiteisiin. Irtolaisuutta koskevassa, ennen tämän lain voimaantuloa vireille pannussa asiassa noudatetaan tätä lakia sen voimaantulosta lukien. Ennen tämän lain voimaantuloa annettu päätös, jolla irtolainen on määrätty työlaitokseen tai pakkotyöhön, pannaan täytäntöön niin kuin tämän lain mukainen työlaitospäätös. Aika, jonka irtolainen on ennen tämän lain voimaantuloa ollut työlaitoksessa tai pakkotyössä, luetaan tällöin tämän lain mukaiseksi laitoksessa pitämisen ajaksi.

Ennen tämän lain voimaantuloa pakkotyöhön määrätty irtolainen, joka lain voimaan tullessa on vankilassa pakkotyöhön määrättynä, on, jollei häntä sitä ennen ole vapautettava, lain voimaantullessa siirrettävä työlaitokseen täytäntöönpanon jatkamista varten.

Tämän lain voimaantullessa vireillä olevat pakkotyöhön määräämistä koskevat asiat raukeavat.

Helsingissä 18 päivänä kesäkuuta 1971.

Tasavallan Presidentti URHO KEKKONEN

Ministeri Katri-Helena Eskelinen

Muutos 1974

Laki irtolaislain muuttamisesta

Suomen asetuskokoelma 1037/1974.

Annettu Helsingissä 31 päivänä joulukuuta 1974.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 17 päivänä tammikuuta 1936 annetun irtolaislain (57/36) 24 §:n 1 momentin 4 kohta, 26 §, 29 §:n 3 momentti ja 32 - 35 §, 37 §:n 2 momentti, 38 §:n 1 momentti sekä 41 §:n 1 ja 7 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 24 §:n 1 momentin 4 kohta, 26 § ja 41 §:n 1 momentti 18 päivänä kesäkuuta 1971 annetussa laissa (562/71), 32 §, osittain muutettuna viimeksi mainitulla lailla ja 41 §:n 7 momentti 28 päivänä kesäkuuta 1968 annetussa laissa (396/68), näin kuuluviksi:

24 §. Sosiaalilautakunnan asiana on:
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

4) tehdä lääninoikeudelle esitys työlaitokseen määräämisestä.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

26 §. Työlaitokseen määräämisestä päättää lääninoikeus.

Jos lääninoikeus hylkää esityksen työlaitokseen määräämisestä, sen on palautettava asia tarpeellisia toimenpiteitä varten sosiaalilautakunnalle.

29 §.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Milloin poliisipäällikkö sen nojalla, mitä kuulustelussa on käynyt selville, katsoo, että 2 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä ei ole apua, tai jos pidätetty on kahden viimeisen vuoden kuluessa ollut työlaitoksessa tai pakkotyössä tai vapausrangaistusta kärsimässä taikka jos hän on tuntematon ja kieltäytyy ilmoittamasta nimeään tai kotipaikkaansa tahi perusteltua syytä on epäillä hänen näistä seikoista antamiaan tietoja vääriksi eikä niistä voida heti muulla tavoin saada selkoa, on poliisipäällikön vangittava pidätetty ja viipymättä toimitettava asia lääninoikeuden käsiteltäväksi.

30 §. Lääninoikeuden on ensi tilassa käsiteltävä irtolaista koskeva asia, sekä milloin siihen on aihetta, kuulusteltava irtolaista, joka on vangittu, ja hankittava lääkärin lausunto hänen terveydentilastaan ja työkyvystään, niin myös tarpeen mukaan lisäselvityksiä asiaan.

32 §. Jos lääninoikeudelle on tehty esitys irtolaisen määräämisestä työlaitokseen eikä irtolaista ole toimitettu lääninoikeudessa kuulusteltavaksi, on lääninoikeuden annettava esitys viipymättä tiedoksi sille, jota asia koskee, ja, jos tämä on holhottavana, myös hänen holhoojalleen, määräyksin, että näiden on esityksen johdosta määräajassa tiedoksisaannista annettava kirjallinen selitys ja samalla kirjallisesti ilmoitettava, haluavatko he tulla vaatimuksen johdosta lääninoikeudessa suullisesti kuulluiksi. Lääninoikeus voi asettaa määräajan, jonka kuluessa selitys ja ilmoitus on annettava uhalla, että niiden antamatta jättäminen ei estä asian käsittelyä ja ratkaisemista.

Ennenkuin 1 momentissa säädettyihin toimenpiteisiin ryhdytään, voi lääninoikeus, jos esitys tai siihen liittyvä selvitys jossakin osassa on vaillinainen, paluttaa asiakirjat esityksen tekijälle täydennettäviksi.

33 §. Sosiaalilautakunnan toimenpiteeseen, joka perustuu tämän lain 2 §:n 1 momenttiin, älköön haettako muutosta. Lautakunnan 2 §:n 2 momentin, 3 §:n, 4 §:n 2 momentin tai 39 §:n 3 momentin nojalla antamaan päätökseen tyytymätön saa siitä valittaa lääninoikeudelle ja on valituskirjat viimeistään neljäntenätoista päivänä sen päivän jälkeen, jona valittaja sai päätöksestä tiedon, annettava lautakunnalle, liittämällä oheen valituksenalainen päätös sekä ne asiakirjat, joilla valittaja tahtoo valitustansa tukea, minkä jälkeen lautakunnan on viipymättä lääninoikeudelle lähetettävä valituskirjat omine lausuntoineen sekä lautakunnan päätöksen perusteena olevat asiakirjat.

34 §. Lääninoikeuden päätökseen valituksesta, joka on tehty sosiaalilautakunnan 2 §:n 2 momentin, 3 §:n, 4 §:n 2 momentin tai 39 §:n 3 momentin nojalla antamasta päätöksestä, ei saa hakea muutosta.

Muuhun lääninoikeuden päätökseen tyytymätön voi siitä valittaa korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Muutoksenhakemus on annettava lääninoikeudelle viimeistään ennen kello kahtatoista kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona valittaja sai päätöksestä tiedon. Irtolaisen, jota säilytetään vankilassa, sallittakoon samassa ajassa antaa valituksensa vankilan johtajalle, jonka on viipymättä lähetettävä se lääninoikeudelle.

Valituksesta vaatikoon lääninoikeus, milloin syytä siihen on, asianosaisten selitykset ja lähettäköön sitten viipymättä valituskirjat omine lausuntoineen korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Edellä 2 momentissa mainittua valitusoikeutta ei kuitenkaan ole esityksen tehneellä poliisipäälliköllä.

35 §. Sosiaalilautakunnan 3 §:n nojalla antamaa päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei lääninoikeus toisin määrää.

Lääninoikeuden päätöksestä tehty valitus ei estä päätöksen täytäntöönpanoa, jos lääninoikeus päätöksessään on niin määrännyt.

37 §.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Milloin henkilö, jota 1 momentissa tarkoitetaan, asetetaan syytteeseen rikoksesta, jonka takia hänet on pidettävä tutkimusvankina, tahi joutuu enintään kahdeksi vuodeksi kärsimään vapausrangaistusta, keskeytettäköön tämän lain mukaisten toimenpiteiden käsittely ja niiden täytäntöönpano tutkimusvankeus- ja rangaistusajaksi, ja toimitettakoon irtolainen tämän ajan kuluttua vangittuna lääninoikeuden edelleen käsiteltäväksi, ja harkitkoon lääninoikeus tällöin, mikä vaikutus tutkimusvankeudella tai rangaistuksella on oleva tämän lain mukaiseen seuraamukseen.

38 §. Irtolaisena vangitun voi lääninoikeus tai poliisipäällikkö tutkimuksen ajaksi määrätä säilytettäväksi työlaitoksessa tai muussa kunnallisessa laitoksessa, jos todennäköisillä perusteilla voidaan olettaa, ettei vangittu yritä välttää sitä seuraamusta, jonka alaiseksi hän tämän lain mukaan saattaa joutua.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

41 §. Kustannukset irtolaisena vangitun henkilön kuljetuksesta, hänen säilyttämisestään tutkimuksen aikana vankilassa taikka työlaitoksessa tai muussa kunnallisessa laitoksessa ja lääninoikeuden päättämän 30 §:ssä tarkoitetun lääkärin lausunnon hankkimisesta sekä työlaitoksesta karanneen irtolaisen palauttamisesta laitokseen samoin kuin 17 §:ssä tarkoitetuista matkoista on suoritettava valtion varoista.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Muutoksenhausta lääninoikeuden päätökseen asiassa, jossa kunta on vaatinut irtolaishuollon kustannusten korvausta toiselta kunnalta, on vastaavasti voimassa, mitä huoltoapulain 56 a §:ssä ja 57 §:n 2 momentissa on säädetty.

____________________

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1975.

Helsingissä 31 päivänä joulukuuta 1974.

Tasavallan Presidentti URHO KEKKONEN

Sisäasiainministeri Heikki Tuominen

Muutos 1976

Laki irtolaislain muuttamisesta.

Suomen asetuskokoelma 730/1976.

Annettu Helsingissä 27 päivänä elokuuta 1976.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 17 päivänä tammikuuta 1936 annetun irtolaislain 27 §:n 1, 2 ja 4 momentti, sellaisina kuin ne ovat 18 päivänä kesäkuuta 1971 annetussa laissa (562/71), näin kuuluviksi:

27 §. Irtolaisen lopullisesta päästämisestä työlaitoksesta ennen 10 §:n 1 momentissa edellytettyjen pisimpien määräaikojen päättymistä, niin myös ehdollisesti päästetyn laitokseen palauttamisesta päättää lääninhallitus. Esityksen laitoksesta päästämisestä tekee laitoksen johtokunta.

Irtolaisen ehdollisesta päästämisestä työlaitoksesta päättää laitoksen johtokunta. Lääninhallitus voi kuitenkin johtokunnan kielteisen päätöksen estämättä määrätä irtolaisen päästettäväksi ehdollisesti laitoksesta.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Lääninhallituksen tai työlaitoksen johtokunnan 1 tai 2 momentin nojalla tekemään päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta.
____________________

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1977. Tämän lain voimaantullessa sosiaalihallituksessa vireillä oleva asia käsitellään loppuun aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Helsingissä 27 päivänä elokuuta 1976.

Tasavallan Presidentti URHO KEKKONEN

Sosiaali- ja terveysministeri Irma Toivanen

Muutos 1980

Laki irtolaislain muuttamisesta.

Suomen asetuskokoelma 960/1980.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 17 päivänä tammikuuta 1936 annetun irtolaislain (57/36) 9 §:n 2 momentti, 11 §:n 3 ja 4 momentti sekä 41 §:n 5 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 11 §:n 3 ja 4 momentti 18 päivänä kesäkuuta 1971 annetussa laissa (562/71), näin kuuluviksi:

9 §.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Tarkempia määräyksiä työlaitoksen toiminnan järjestämisestä sekä sen sisäisestä järjestyksestä annetaan johtosäännössä sekä valtion ja yksityisen laitoksen osalta ohjesäännössä. Valtion laitoksen ohjesäännön vahvistaa sosiaalihallitus ja yksityisen laitoksen ohjesäännön lääninhallitus.

11 §.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Tulot suoritetusta työstä menevät laitokselle. Irtolaiselle maksetaan palkkiota sosiaalihallituksen vahvistamien perusteiden mukaan.

Irtolainen, joka ei sairauden tai muun siihen rinnastettavan syyn vuoksi ole voinut olla työssä, saa sosiaalihallituksen määräämän osan palkkiosta.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

41 §.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Irtolaisen pitämisestä valtion työlaitoksessa aiheutuvista kustannuksista luettuina hoitopäivien mukaan, on sen kunnan, jossa irtolainen on otettu tässä laissa säädetyn käsittelyn alaiseksi, korvattava valtiolle yksi kolmasosa. Saman perusteen mukaan valtion on asianomaiselle kunnalle korvattava kaksikolmannesta kunnalliseen tai yksityiseen työlaitokseen sijoitetun irtolaisen pitämisestä siellä aiheutuvista kustannuksista. Työlaitoksen päiväkustannuksen huollettavaa kohden vahvistaa sosiaalihallitus, joka myös antaa tarkemmat määräykset näiden kustannusten laskemisesta ja tilityksestä. Siitä irtolaisen hoitokustannusten osasta, mikä jää asianomaisen kunnan vahingoksi, on kunta oikeutettu hakemaan korvausta niin kuin seuraavassa momentissa säädetään.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

____________________

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1981.

Tämän lain voimaan tullessa sosiaali- ja terveysministeriössä vireillä oleva asia käsitellään siellä loppuun aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Kunnallisen työlaitoksen ohjesäännöstä on vastaavasti voimassa, mitä sosiaaliohjesäännöstä ja johtosäännöstä on säädetty sosiaalihuollon hallinnosta annetun lain muuttamisesta 19 päivänä joulukuuta 1980 annetussa laissa (944/80).

Mitä irtolaislaissa on säädetty, koskee tämän lain tultua voimaan vastaavasti myös kunnallisen laitoksen johtosääntöä.

Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 1980.

Tasavallan Presidentti URHO KEKKONEN

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Luja-Penttilä

Muutos 1982

Laki irtolaislain muuttamisesta

Suomen säädöskokoelma 706/1982

Annettu Helsingissä 17 päivänä syyskuuta 1982

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 17 päivänä tammikuuta 1936 annetun irtolaislain (57/36) 8, 9, 11 ja 12 §, 24 §:n 2 momentti, 41 §:n 5 -7 momentti sekä 44 §:n 2 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 9 § osittain muutettuna 19 päivänä joulukuuta 1980 annetulla lailla (960/80), 11 § osittain muutettuna 18 päivänä kesäkuuta 1971 annetulla lailla (562/71) ja mainitulla 19 päivänä joulukuuta 1980 annetulla lailla, 12 § ja 24 §:n 2 momentti mainitussa 18 päivänä kesäkuuta 1971 annetussa laissa, 41 §:n 5 momentti mainitussa 19 päivänä joulukuuta 1980 annetussa laissa ja 41 §:n 7 momentti 31 päivänä joulukuuta 1974 annetussa laissa (1037/74), sekä

muutetaan 5, 6, 10 ja 17 §, 24 §:n 1 momentin 4 kohta, 25 - 27 §, 29 §:n 3 momentti, 31 §, 32 §:n 1 momentti, 37 ja 38 §, 41 §:n 1 momentti sekä 42 §,

sellaisina kuin niistä ovat 5, 6, 10, 17, 25 ja 31 § mainitussa 18 päivänä kesäkuuta 1971 annetussa laissa, 24 §:n 1 momentin 4 kohta, 26 §, 29 §:n 3 momentti, 32 §:n 1 momentti ja 41 §:n 1 momentti mainitussa 31 päivänä joulukuuta 1974 annetussa laissa, 27 § muutettuna mainitulla 18 päivänä kesäkuuta 1971 annetulla lailla ja 27 päivänä elokuuta 1976 annetulla lailla (730/76), 37 § muutettuna mainituilla 18 päivänä kesäkuuta 1971 ja 31 päivänä joulukuuta 1974 annetuilla laeilla sekä 38 § osittain muutettuna viimeksi mainitulla lailla, näin kuuluviksi:

5 § Jollei irtolaista ole irtolaisvalvonnan avulla saatu tai jos on ilmeistä, ettei häntä sen avulla saada palautetuksi säännölliseen elämäntapaan, taikka jos irtolainen, jonka hoitamisesta muulla tavoin ei ole varmuutta, on vaaraksi itselleen tai muiden henkilökohtaiselle turvallisuudelle taikka ilmeiseksi häiriöksi yleiselle järjestykselle tai siveellisyydelle, voidaan hänet määrätä laitoshoitoon, josta on soveltuvin osin voimassa, mitä päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huollosta annetussa laissa (96/61 huoltolahoidosta on säädetty.

6 § Irtolaista, joka on sellaisen erityishoidon tarpeessa, jota ei tässä laissa tarkoitetussa laitoksessa voida antaa, ei ole määrättävä laitokseen, vaan hänestä on pidettävä huolta sen mukaan, kuin siitä on erikseen säädetty.

10 § Irtolaista pidettäköön laitoksessa, kunnes perustellusti voidaan olettaa, että hän vapaaksi päästyään tulee viettämään säännöllistä elämää, enintään kuitenkin kuusi kuukautta. Irtolaista, joka on lähinnä edellisten viiden vuoden aikana ollut irtolaisuuden vuoksi laitoshoidossa, pidettäköön laitoksessa enintään yksi vuosi.

Jos on todennäköistä, että laitokseen määrätty sieltä päästyään viettää säännöllistä elämää, voidaan hänet ehdollisesti päästää laitoksesta, ei kuitenkaan ennen kuin kuukausi on kulunut siitä, kun hänet otettiin laitokseen.

Kun irtolainen on ehdollisesti päästetty laitoksesta, on hän vapaaksi pääsemisestä lukien kuusi kuukautta irtolaisvalvonnan alaisena. Hänet voidaan sinä aikana palauttaa laitokseen, jos hän olennaisesti rikkoo hänelle annettuja määräyksiä tai ohjeita. Tällöin häntä on pidettävä laitoksessa vähintään kuukausi, kuitenkin enintään se aika, joka 1 momentissa säädetyistä pisimmistä määräajoista oli jäljellä, kun hänet sieltä ehdollisesti päästettiin.

Aika, jonka irtolainen on laitokseen toimittamista varten ollut vapautensa menettäneenä, luetaan tässä pykälässä tarkoitettujen määräaikojen vähennykseksi.

17 § Kun irtolainen päästetään laitoksesta, hänelle on laitoksen toimesta hankittava matkalippu tai annettava rahaa sen hankkimiseen matkaa varten hänen kotipaikkakunnalleen tai sille paikkakunnalle, joka on määrätty hänen valvontapaikkakunnakseen.

24 § Sosiaalilautakunnan asiana on:
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

4) tehdä lääninoikeudelle esitys laitokseen määräämisestä.

25 § Myös poliisipiirin päälliköllä on oikeus tehdä esitys laitokseen määräämisestä.

26 § Laitokseen määräämisestä päättää lääninoikeus.

Jos lääninoikeus hylkää esityksen laitokseen määräämisestä, sen on palautettava asia tarpeellisia toimenpiteitä varten sosiaalilautakunnalle.

27 § Irtolaisen lopullisesta päästämisestä laitoksesta ennen 10 §:n 1 momentissa edellytettyjen pisimpien määräaikojen päättymistä, niin myös ehdollisesti päästetyn laitokseen palauttamisesta päättää lääninhallitus. Esityksen laitoksesta päästämisestä tekee laitoksen johtokunta.

Irtolaisen ehdollisesta päästämisestä laitoksesta päättää laitoksen johtokunta. Lääninhallitus voi kuitenkin johtokunnan kielteisen päätöksen estämättä määrätä irtolaisen päästettäväksi ehdollisesti laitoksesta.

Esityksen laitokseen palauttamisesta tekee asianomainen sosiaalilautakunta, mutta voi sen tehdä myös poliisipiirin päällikkö.

Lääninhallituksen tai laitoksen johtokunnan 1 ja 2 momentin nojalla tekemään päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta.

29 §
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Milloin poliisipäällikkö sen nojalla, mitä kuulustelussa on käynyt selville, katsoo, että 2 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä ei ole apua, tai jos pidätetty on kahden viimeisen vuoden kuluessa ollut irtolaisuuden johdosta laitoksessa tai vapausrangaistusta kärsimässä tai jos hän on tuntematon ja kieltäytyy ilmoittamasta nimeään tai kotipaikkaansa tahi perusteltua syytä on epäillä hänen näistä seikoista antamiaan tietoja vääriksi eikä niistä voida heti muulla tavoin saada selkoa, on poliisipäällikön vangittava pidätetty ja viipymättä toimitettava asia lääninoikeuden käsiteltäväksi.

31 § Esitys laitokseen määräämisestä, sinne palauttamisesta tai sieltä päästämisestä on tehtävä kirjallisesti ja on siinä tarpeellisine selvityksineen esitettävä ne syyt, joiden perusteella toimenpiteeseen olisi ryhdyttävä.

32 § Jos lääninoikeudelle on tehty esitys irtolaisen määräämisestä laitokseen eikä irtolaista ole toimitettu lääninoikeudessa kuulusteltavaksi, on lääninoikeuden annettava esitys viipymättä tiedoksi sille, jota asia koskee, ja jos tämä on holhottavana, myös hänen holhoojalleen, määräyksin, että näiden on esityksen johdosta määräajassa tiedoksisaannista annettava kirjallinen selitys ja samalla kirjallisesti ilmoitettava, haluavatko he tulla vaatimuksen johdosta lääninoikeudessa suullisesti kuulluiksi. Lääninoikeus voi asettaa määräajan, jonka kuluessa selitys ja ilmoitus on annettava uhalla, että niiden antamatta jättäminen ei estä asian käsittelyä ja ratkaisemista.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

37 § Jos irtolaisena vangittu tai laitokseen otettu joutuu kärsimään kuutta kuukautta pitempää vapausrangaistusta, raukeaa tämän lain mukaisten toimenpiteiden käsittely tai niiden täytäntöönpano. Sosiaalihallitus voi muulloinkin määrätä, ettei vapausrangaistusta kärsimään joutunutta irtolaista vapauttamisen jälkeen ole palautettava laitokseen.

Milloin henkilö, jota 1 momentissa tarkoitetaan, asetetaan syytteeseen rikoksesta, jonka takia häntä on pidettävä tutkimusvankina, tahi joutuu enintään kuudeksi kuukaudeksi kärsimään vapausrangaistusta, tulee tämän lain mukaisten toimenpiteiden käsittely ja niiden täytäntöönpano keskeyttää tutkimusvankeus- ja rangaistusajaksi ja toimittaa irtolainen tämän ajan kuluttua vangittuna lääninoikeuden edelleen käsiteltäväksi. Lääninoikeuden tulee tällöin harkita, mikä vaikutus tutkimusvankeudella tai rangaistuksella on oleva tämän lain mukaiseen seuraamukseen.

38 § Irtolaisena vangitun voi lääninoikeus tai poliisipäällikkö tutkimuksen ajaksi määrätä säilytettäväksi laitoksessa, jos todennäköisillä perusteilla voidaan olettaa, ettei vangittu yritä välttää sitä seuraamusta, jonka alaiseksi hän tämän lain mukaan saattaa joutua.

Mitä 34 §:ssä on säädetty vankilan johtajasta, sovellettakoon myös 1 momentissa tarkoitetun laitoksen johtajaan.

41 § Kustannukset irtolaisena vangitun henkilön kuljetuksesta, hänen säilyttämisestään tutkimuksen aikana vankilassa taikka laitoksessa ja lääninoikeuden päättämän 30 §:ssä tarkoitetun lääkärin lausunnon hankkimisesta suoritetaan valtion varoista.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

42 § Tämän lain nojalla järjestettävään toimintaa sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia (677/82), ellei lailla ole toisin säädetty.
____________________

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1984.

Helsingissä 17 päivänä syyskuuta 1982

Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTO

Sosiaali- ja terveysministeri Vappu Taipale

Katso myös

• Hallituksen esitys Eduskunnalle irtolaislaiksi
• Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi irtolaislain 26 ja 27 §:n muuttamisesta
• Irtolaislaki kumosi vuoden 1883 irtolaisasetuksen ja irtolaisjulistuksen.
• Irtolaislain nojalla annettiin irtolaisasetus vuoden 1936 toukokuussa.
• Irtolaislain kumosi päihdehuoltolaki (41/1986), joka tuli voimaan vuoden 1987 alussa. Päihdehuoltolain ajantasainen versio sisältyy Finlex-tietokantaan.