Irtolaisasetus 1936

Irtolaisasetus.

Suomen asetuskokoelma 204/1936.

Annettu Helsingissä 8 päivänä toukokuuta 1936.

Sosialiministerin esittelystä säädetään 17 päivänä tammikuuta 1936 annetun irtolaislain 43 §:n nojalla:

1 §. Irtolaiselle, joka irtolaislain 2 §:n 2 momentin nojalla on määrätty irtolaisvalvonnan alaiseksi, annettakoon sosialiministeriön vahvistaman kaavan mukainen valvontakirja, johon valvonnanalaista koskevat, lain 3 §:ssä edellytetyt ohjeet ja määräykset on merkittävä. Valvonnanalainen on velvollinen vaadittaessa näyttämään valvontakirjan oleskelupaikkakunnan huoltolautakunnalle ja sille, jonka tehtäväksi irtolaisvalvonnan alaisiksi määrättyjen silmälläpito kunnassa on annettu, sekä poliisille.

Jos irtolaisvalvonnan alainen aikoo muuttaa asumaan toiseen kuntaan, pyytäköön siihen huoltolautakunnan suostumuksen. Jos suostumus annetaan, tulee lautakunnan tehdä siitä merkintä valvontakirjaan ja ilmoitus uuden asuinpaikkakunnan huoltolautakunnalle sekä lähettää tälle irtolaisvalvonnan jatkamista varten tarpeelliset tiedot ja asiakirjat.

2 §. Jos irtolaisvalvonnan alainen on huoltolautakunnan luvatta poistunut asuinpaikkakunnaltaan, pyytäköön lautakunta poliisipäälliköltä virka-apua valvonnanalaisen palauttamiseksi.

Milloin irtolaisvalvonnan alainen on huoltolautakunnan luvatta poistunut asuinpaikkakunnaltaan eikä hänen olinpaikkaansa tiedetä, voidaan hänen palauttamisekseen antaa lautakunnan pyynnöstä etsintäkuulutus, niin kuin köyhäinhoitolain nojalla työvelvollista henkilöä koskevasta etsintäkuulutuksesta on säädetty.

3 §. Jos irtolaisuudesta epäiltynä pidätetyn tai irtolaislain 2 §:ssä tarkoitetun huollon alaisen irtolaisen arvellaan olevan mielisairaan, tylsämielisen tai vähämielisen tahi pysyväisesti työhön kykenemättömän tulee poliisipäällikön tai huoltolautakunnan, hankittuaan tarpeelliseksi katsotun lääkärin lausunnon, viipymättä huolehtia siitä, että pidätetty tai irtolaishuollon alainen saa tarpeellista muuta huoltoa; ja on irtolaislain mukaisen huollon tällöin katsottava päättyneen.

4 §. Hakemus, joka tarkoittaa kunnallisen tai yksityisen laitoksen tahi sen osaston hyväksymistä irtolaisten työlaitokseksi, on toimitettava sosialiministeriölle. Jos hakemus tarkoittaa laitoksen tai sen osaston hyväksymistä pakkotyölaitokseksi, toimitettakoon se oikeusministeriölle.

Hakemuksessa on ilmoitettava:

• laitoksen nimi, postiosoite ja omistaja;
• henkilökunnan kokoonpano;
• hoitopaikkojen lukumäärä; sekä
• hoitopaikoista kannettavat maksut.

Hakemukseen on liitettävä:

• ehdotus laitoksen ohjesäännöksi, johon on otettava määräys siitä, että laitoksen johtajan vaali on alistettava asianomaisen tarkastusviranomaisen hyväksyttäväksi, sekä että johtaja on irtisanottava, milloin asianomainen ministeriö katsoo olevan syytä sitä vaatia;
• selvitys laitoksen toiminnan taloudellisista edellytyksistä;
• selvitys laitoksen aseman ja alueen sopivaisuudesta tarkoitukseen, varsinkin silmälläpitäen karkaamisen estämistä;
• täydelliset piirustukset laitoksen rakennuksista ja niiden sijoituksesta, samoin kuin käyttösuunnitelma; sekä
• selvitys hoidettavien työmahdollisuuksista.

5 §. Irtolaisten työlaitoksen johtajan tulee sosialiministeriön määräämin väliajoin ministeriölle ilmoittaa vapaina olevien hoitopaikkojen lukumäärä.

6 §. Työlaitokseen määräämistä koskeva päätös on maaherran toimesta pantava täytäntöön. Maaherran tulee, ennen kuin täytäntöönpanoon ryhdytään, hankkia sosialiministeriöltä tieto siitä, mihin työlaitokseen irtolainen voidaan toimittaa.

7 §. Jos vangittu taikka työlaitokseen tai pakkotyölaitokseen määrätty irtolainen karkaa, voidaan hänen laitokseen saattamisekseen tai palauttamisekseen poliisipäällikön tai laitoksen johtajan pyynnöstä antaa etsintäkuulutus, niin kuin köyhäinhoitolain nojalla työvelvollista henkilöä koskevasta etsintäkuulutuksesta on säädetty.

8 §. Jos työlaitokseen tai pakkotyölaitokseen määrätty yrittää karata tai karkaa laitoksesta, tulee johtajan laitoksen henkilökunnan tai poliisiviranomaisten avulla ryhtyä toimenpiteisiin hänen palauttamisekseen laitokseen.

9 §. Milloin työlaitokseen tai pakkotyölaitokseen otettu irtolainen ikänsä, sairauden, ruumiinvian tai muutoin vähentyneiden ruumiin- tai sielunvoimien takia on käynyt pysyväisesti työhön kykenemättömäksi taikka tullut mielisairaaksi, tylsämieliseksi tai vähämieliseksi, alistakoon laitoksen johtokunta, hankittuaan lääkärin lausunnon hänen terveydentilastaan, asianomaisen ministeriön harkittavaksi, onko irtolaishuolto häneen nähden lopetettava ja hänet toimitettava asianomaisen viranomaisen huollettavaksi.

Pakkotyölaitoksen johtokunnan asiana on alistaa oikeusministeriön ratkaistavaksi kysymys sellaisen pakkotyöläisen laitoksesta päästämistä, josta säädetään irtolaislain 15 §:n 3 momentissa.

10 §. Kun irtolainen on päätetty päästää työlaitoksesta tai pakkotyölaitoksesta, tulee laitoksen johtajan viipymättä kirjallisesti ilmoittaa päätöksestä sille viranomaiselle, jonka esityksestä irtolainen on määrätty laitokseen, niin myös sen kunnan huoltolautakunnalle, johon irtolainen laitoksesta päästyään asettuu asumaan, ja saman paikkakunnan poliisipäällikölle.

11 §. Irtolaislain 27 §:n 4 momentissa mainitun esityksen tekeminen kuuluu sen kunnan huoltolautakunnalle tai sen paikkakunnan poliisipäällikölle, missä työlaitoksesta tai pakkotyölaitoksesta ehdollisesti päästetty oleskelee.

12 §. Irtolaislain 28 §:n 2 momentissa mainitun tunnusmerkin antaa huoltolautakunnan hakemuksesta asianomainen poliisipäällikkö maksutta.

Hakemukseen on liitettävä henkilötodistus ja valokuva siitä henkilöstä, jolle tunnusmerkkiä pyydetään, sekä selvitys siitä, että hän on huoltolautakunnan tai sen asianomaisen osaston jäsen, kaitsija tai paikallinen tarkastaja.

Tunnusmerkkejä toimittaa poliisipäällikölle pyynnöstä sosialiministeriö.

13 § Huoltolautakunnan on jokaisen kalenterivuoden alussa pöytäkirjanotteella poliisipäällikölle ilmoitettava se tai ne henkilöt, joita vuoden kuluessa voidaan tarvittaessa kutsua olemaan huoltolautakunnan edustajana läsnä niissä pidätettyjen kuulusteluissa, joista mainitaan irtolaislain 29 §:ssä.

Huoltolautakunnan edustajaksi naispuolisten irtolaisten kuulusteluihin määrättäköön nainen.

14 §. Poliisipäällikön on kirjallisesti tehtävä irtolaislain 29 §:n 2 momentissa mainittu ilmoitus huoltolautakunnalle ja liitettävä siihen poliisikuulustelupöytäkirja, pidätettyä koskeva kirkkoherranviraston tai muun rekisteriviranomaisen todistus ja rikosrekisteriote, niin myös muut asiassa kertyneet asiakirjat.

Milloin poliisipäällikkö irtolaislain 29 §:n 3 momentin nojalla saattaa asian maaherran käsiteltäväksi, tulee poliisipäällikön maaherralle toimittaa edellisessä momentissa mainitut asiakirjat sekä, jos paikkakunnalla on lääkäri, tämän lausunto irtolaisen terveydentilasta, niin myös kaikki sellaiset tiedot irtolaisesta ja hänen oloistaan, jotka asiaa viivyttämättä voidaan hankkia.

15 §. Milloin irtolaislain 30 §:n 2 momentissa tarkoitetun todistajain kuulustelun toimittaminen oikeudessa havaitaan tarpeelliseksi, määrätköön maaherra, missä oikeudessa kuulustelu on toimitettava. Irtolaiselle sekä, jos hän on holhouksenalainen, myös hänen holhoojalleen on varattava tilaisuus olla kuulustelussa saapuvilla.

16 §. Huoltolautakunnan päätös, josta irtolaislain 33 §:n mukaan saa valittaa maaherralle, on, jollei sitä ole lautakunnan kokouksessa asianomaiselle julistettu, pöytäkirjanotteella valitusosoituksineen toimitettava tiedoksi sille, jota päätös koskee sekä, jos hän on holhouksenalainen, myös hänen holhoojalleen. Pöytäkirjanotteeseen on kirjoitettava todistus tiedoksiannosta ja päivästä, jolloin se on tapahtunut.

Jos päätös on huoltolautakunnan kokouksessa julistettu asianomaiselle tiedoksi, on siitä tehtävä merkintä pöytäkirjaan.

17 §. Maaherran päätös, josta irtolaislain 34 §:n mukaan saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, on valitusosoituksineen virkateitse toimitettava tiedoksi sen kunnan huoltolautakunnalle, jossa irtolainen on pidätetty. Lautakunnalla on oikeus valittaa maaherran päätöksestä silloinkin, kun päätös on annettu poliisipäällikön esityksen perusteella.

18 §. Jos huoltolautakunta valittaa maaherran päätöksestä, johon irtolainen on tyytynyt, katsottakoon päätöksen täytäntöönpanon alkaneen siitä päivästä, jolloin irtolainen on ilmoittanut tyytyvänsä päätökseen.

19 §. Milloin irtolaislain mukaiset toimenpiteet ovat sanotun lain 37 §:n 2 momentissa mainitusta syystä keskeytyneet, toimitettakoon irtolainen keskeytysajan kuluttua sen maaherran edelleen käsiteltäväksi, jonka käsiteltävänä hän oli ollut tai joka oli määrännyt irtolaisen työlaitokseen tai pakkotyölaitokseen. Vankilan johtajan tulee tällöin maaherralle lähettää lausunto irtolaisen käytöksestä vankilassa.

20 §. Jos työlaitoksessa tai pakkotyölaitoksessa sairastunutta irtolaista on hoidettu sairaalassa laitoksen ulkopuolella, luettakoon tämä aika hänelle hyväksi sitä aikaa määrättäessä, joka häntä lain mukaan voidaan pitää laitoksessa.

21 §. Jos maaherra tai poliisipäällikkö on irtolaislain 38 §:n mukaisesti määrännyt irtolaisena vangitun säilytettäväksi työlaitoksessa tai muussa kunnallisessa laitoksessa, olkoon irtolaisen säilyttämiseen nähden noudatettavana, mitä tutkimusvangin säilyttämisestä vankilassa on säädetty.

Ennen kuin maaherra tai poliisipäällikkö antaa edellisessä momentissa mainitun määräyksen, on laitoksen johtajalta hankittava selvitys siitä, että irtolainen voidaan ottaa laitoksessa säilytettäväksi, sekä päivämaksun määrästä.

22 §. Mitä irtolaislain 41 §:n 4 momentissa on säädetty irtolaisen pidättämisestä, säilyttämisestä ja kuulustelemisesta poliisilaitokselle aiheutuneista kustannuksista, noudatettakoon myös lääkärin lausunnon hankkimisesta irtolaisen terveydentilasta poliisilaitokselle aiheutuneisiin kustannuksiin nähden.

23 §. Kunnan tai kuntain liiton, jonka omistamassa laitoksessa irtolaisena vangittua on irtolaislain 38 §:n mukaisesti säilytetty, tulee kultakin vuosineljännekseltä sitä lähinnä seuraavan kuukauden kuluessa lähettää maaherralle laskut säilytyskustannuksista.

____________________

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1937.

Helsingissä 8 päivänä toukokuuta 1936.

Tasavallan Presidentti P. E. SVINHUFVUD.

Sosialiministeri Bruno Sarlin.

Muutos 1936

Asetus irtolaisasetuksen 4 §:n muuttamisesta.

Suomen asetuskokoelma 406/1936.

Annettu Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 1936.

Sosiaaliministerin esittelystä muutetaan 8 päivänä toukokuuta 1936 annetun irtolaisasetuksen 4 § näin kuuluvaksi:

4 §. Hakemus, joka tarkoittaa kunnallisen tai yksityisen laitoksen tahi sen osaston hyväksymistä irtolaisten työlaitokseksi, on toimitettava sosiaaliministeriölle. Jos hakemus tarkoittaa laitoksen tai sen osaston hyväksymistä pakkotyölaitokseksi, toimitettakoon se oikeusministeriölle.

Hakemuksessa on ilmoitettava:

• laitoksen nimi, postiosoite ja omistaja;
• henkilökunnan kokoonpano;
• hoitopaikkojen lukumäärä; sekä
• hoitopaikoista kannettavat maksut.

Hakemukseen on liitettävä:

• ehdotus laitoksen ohjesäännöksi, johon on otettava määräys siitä, että laitoksen johtajan vaali on alistettava asianomaisen tarkastusviranomaisen hyväksyttäväksi, sekä että johtaja on irtisanottava, milloin asianomainen ministeriö katsoo olevan syytä sitä vaatia;
• selvitys laitoksen toiminnan taloudellisista edellytyksistä;
• selvitys laitoksen aseman ja alueen sopivaisuudesta tarkoitukseen, varsinkin silmälläpitäen karkaamisen estämistä;
• täydelliset piirustukset laitoksen rakennuksista ja niiden sijoituksesta, samoin kuin käyttösuunnitelma; sekä
• selvitys hoidettavien työmahdollisuuksista.

Jos kunnallinen laitos, jonka tai jonka osaston hyväksymistä irtolaisten työlaitokseksi haetaan, on aikaisemmin hyväksytty köyhäinhoitolain mukaiseksi työlaitokseksi ja edelleen toimii sellaisena, ei kuitenkaan vaadita 3 momentissa mainittujen määräysten ottamista laitoksen ohjesääntöön.
____________________

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1937.

Helsingissä, 18 päivänä joulukuuta 1936.

Tasavallan Presidentti P. E. SVINHUFVUD.

Sosiaaliministeri T. A. Janhonen.

Muutos 1937

Asetus irtolaisasetuksen muuttamisesta.

Suomen asetuskokoelma 295/1937.

Annettu Helsingissä 9 päivänä heinäkuuta 1937.

Sosiaaliministerin esittelystä muutetaan 8 päivänä toukokuuta 1936 annetun irtolaisasetuksen 6 § näin kuuluvaksi:

6 §. Työlaitokseen määräämistä koskeva päätös on maaherran toimesta pantava täytäntöön. Maaherran tulee, ennen kuin täytäntöönpanoon ryhdytään, hankkia sosiaaliministeriöltä tieto siitä, mihin työlaitokseen irtolainen voidaan toimittaa.

Samanaikaisesti kuin irtolainen toimitetaan työlaitokseen tulee maaherran lähettää laitoksen johtokunnalle sekä se päätös, jolla irtolainen on määrätty laitokseen, että myöskin virallisesti oikeaksi todistetut jäljennökset irtolaisen kuulustelupöytäkirjoista, niin myös asiaan hankituista papin tai siviilirekisteriviranomaisen ja lääkärin todistuksista sekä irtolaisista pidettävän keskusrekisterin otteesta.

Milloin asia valituksin on saatettu korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavaksi, eikä tämä ole kumonnut maaherran päätöstä, on korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukana maaherralle lähetettävä 2 momentissa mainitut jäljennökset.

Helsingissä 9 päivänä heinäkuuta 1937.

Tasavallan Presidentti KYÖSTI KALLIO.

V. t. sosiaaliministeri Uuno Hannula.

Muutos 1944

Asetus irtolaisasetuksen muuttamisesta.

Suomen asetuskokoelma 852/1944.

Annettu Helsingissä 23 päivänä marraskuuta 1944.

Sosiaaliministeriön toimialaan kuuluvia erinäisiä asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä muutetaan 8 päivänä toukokuuta 1936 annetun irtolaisasetuksen 6 §, sellaisena kuin se on 9 päivänä heinäkuuta 1937 annetussa asetuksessa, näin kuuluvaksi:

6 §. Työlaitokseen määräämistä koskeva päätös on lääninhallituksen toimesta pantava täytäntöön. Lääninhallituksen tulee, ennen kuin täytäntöönpanoon ryhdytään, hankkia sosiaaliministeriöltä tieto siitä, mihin työlaitokseen irtolainen voidaan toimittaa.

Samanaikaisesti kuin lääninhallitus tekee 1 momentissa mainitun tiedustelun, tulee sen siihen liittää se päätös, jolla irtolainen on määrätty laitokseen, sekä asiassa syntynyt asiakirjavihko sosiaaliministeriön toimesta asianomaiselle työlaitokselle toimitettavaksi.

Milloin asia on valituksin saatettu korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavaksi, eikä tämä ole kumonnut lääninhallituksen päätöstä, on korkeimman hallinto-oikeuden 2 momentissa mainitussa tarkoituksessa toimitettava päätöksensä ja siihen liittyvä asiakirjavihko sosiaaliministeriölle.

Helsingissä 23 päivänä marraskuuta 1944.

Tasavallan Presidentin sijasta Pääministeri J. K. PAASIKIVI.

Ministeri Yrjö Leino.

Muutos 1971

Asetus irtolaisasetuksen muuttamisesta.

Suomen asetuskokoelma 649/1971.

Annettu Helsingissä 27 päivänä elokuuta 1971.

Sosiaali- ja terveysministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä muutetaan 8 päivänä toukokuuta 1936 annetun irtolaisasetuksen (204/36) 3 §, 4 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on 18 päivänä joulukuuta 1936 annetussa asetuksessa (406/36), 5, 7, 8, 9, 10, 11, 19 ja 20 § näin kuuluviksi:

3 §. Jos irtolaisuudesta epäiltynä pidätetyn tai irtolaislain 2 §:ssä tarkoitetun huollon alaisen irtolaisen arvellaan olevan pysyväisesti työhön kykenemätön tai sellaisen erityishuollon tarpeessa, jota ei voida antaa työlaitoksessa, tulee poliisipiirin päällikön tai soaiaalilautakunnan, hankittuaan tarpeelliseksi katsotun lääkärin lausunnon, viipymättä huolehtia siitä, että pidätetty tai irtolaishuollon alainen saa tarpeellista muuta huoltoa. Irtolaislain mukaisen huollon on tällöin katsottava päättyneen.

4 §. Hakemus, joka tarkoittaa kunnallisen tai yksityisen laitoksen tahi sen osaston hyväksymistä irtolaisten työlaitokseksi on toimitettava sosiaali- ja terveysministeriölle.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

5 §. Irtolaisten työlaitoksen johtajan tulee sosiaalihallituksen määräämin väliajoin ilmoittaa tälle vapaina olevien hoitopaikkojen lukumäärä.

7 §. Työlaitoksen johtajan on, määrätessään seuraamusta työlaitokseen otetulle henkilölle, joka ei noudata laitoksen ohjesäännön määräyksiä tai muulla tavoin rikkoo laitoksen järjestystä, todistajan läsnäollessa kuultava häntä rikkomuksen johdosta ja ilmoitettava hänelle rikkomuksen seuraamus. Asiaa käsiteltäessä on pöytäkirjaan merkittävä rikkomuksen tekoaika, lyhyt selostus rikkomuksen laadusta ja siitä, mitä asianomainen on häntä kuultaessa lausunut, sekä seuraamus. Seuraamuksesta ja sen täytäntöönpanosta on pidettävä kirjaa.

8 §. Jos työlaitokseen otettu irtolainen karkaa tai yrittää karata laitoksesta, tulee johtajan laitoksen henkilökunnan tai poliisiviranomaisten avulla ryhtyä toimenpiteisiin hänen palauttamisekseen laitokseen.

Vangitun tai työlaitoksesta karanneen irtolaisen laitokseen saattamiseksi tai palauttamiseksi voidaan poliisipiirin päällikön tai laitoksen johtajan pyynnöstä antaa etsintäkuulutus, niin kuin 2 §:n 2 momentissa on säädetty.

9 §. Jos työlaitokseen otettu irtolainen tulee pysyvästi työkyvyttömäksi tai sellaiseen erityishoidon tarpeeseen, jota hänelle ei voida laitoksessa antaa, on laitoksen johtokunnan, hankittuaan lääkärinlausunnon hänen terveydentilastaan, alistettava sosiaalihallituksen harkittavaksi, onko irtolaishuolto hänen osaltaan lopetettava ja hänet toimitettava asianomaisten viranomaisten huollettavaksi.

10 §. Kun irtolainen on päätetty päästää työlaitoksesta, tulee laitoksen johtajan viipymättä kirjallisesti ilmoittaa päätöksestä sille viranomaiselle, jonka esityksestä irtolainen on määrätty laitokseen, niin myös sosiaalihallitukselle ja kunnan sosiaalilautakunnalle, johon irtolainen laitoksesta päästyään asettuu asumaan, ja saman paikkakunnan poliisipiirin päällikölle.

11 §. Irtolaislain 27 §:n 3 momentissa mainitun esityksen tekeminen kuuluu sen kunnan sosiaalilautakunnalle tai sen poliisipiirin päällikölle, missä työlaitoksesta ehdollisesti päästetty oleskelee.

19 §. Milloin irtolaisen työlaitokseen määräämistä koskevan asian käsittely tai työlaitospäätöksen täytäntöönpano on irtolaislain 37 §:n 2 momentissa mainitusta syystä keskeytynyt, on asia keskeytyksen päätyttyä saatettava sen lääninhallituksen käsiteltäväksi, jossa se oli vireillä tai joka oli määrännyt irtolaisen työlaitokseen. Vankilan johtajan tulee tällöin lähettää lääninhallitukselle lausunto irtolaisen käyttäytymisestä vankilassa.

20 §. Jos työlaitoksessa sairastunutta irtolaista on hoidettu sairaalassa laitoksen ulkopuolella, luetaan tämä aika hänelle hyväksi sitä aikaa määrättäessä, joka häntä lain mukaan voidaan pitää laitoksessa.
____________________

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1971.

Tasavallan Presidentti URHO KEKKONEN

Ministeri Katri-Helena Eskelinen

Muutos 1977

Asetus irtolaisasetuksen 6 §:n muuttamisesta.

Suomen asetuskokoelma 59/1977.

Annettu Helsingissä 14 päivänä tammikuuta 1977.

Sosiaali- ja terveysministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä muutetaan 8 päivänä toukokuuta 1936 annetun irtolaisasetuksen 6 §, sellaisena kuin se on 23 päivänä marraskuuta 1944 annetussa asetuksessa (852/44), näin kuuluvaksi:

6 §. Työlaitokseen määräämistä koskeva päätös on lääninhallituksen toimesta pantava täytäntöön. Ennen täytäntöönpanoa on lääninhallituksen määrättävä, mihin työlaitokseen irtolainen voidaan toimittaa.

Lääninhallituksen on lähetettävä asianomaiselle työlaitokselle 1 momentissa tarkoitettu päätös ja asiassa syntynyt asiakirjavihko.

Milloin asia on valituksin saatettu korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavaksi, eikä tämä ole kumonnut lääninhallituksen päätöstä, korkeimman hallinto-oikeuden on toimitettava päätöksensä ja siihen liittyvä asiakirjavihko asianomaiselle lääninhallitukselle.

Helsingissä 14 päivänä tammikuuta 1977.

Tasavallan Presidentti URHO KEKKONEN

Ministeri Orvokki Kangas

Muutos 1979

Asetus irtolaisasetuksen 6 §:n muuttamisesta.

Suomen asetuskokoelma 393/1979.

Annettu Helsingissä 30 päivänä maaliskuuta 1979.

Sosiaali- ja terveysministerin esittelystä muutetaan 8 päivänä toukokuuta 1936 annetun irtolaisasetuksen 6 §, sellaisena kuin se on 14 päivänä tammikuuta 1977 annetussa asetuksessa (59/77), näin kuuluvaksi:

6 §. Työlaitokseen määräämistä koskeva päätös on lääninhallituksen toimesta pantava täytäntöön.

Lääninhallituksen on lähetettävä asianomaiselle työlaitokselle 1 momentissa tarkoitettu päätös ja asiassa syntynyt asiakirjavihko. Milloin asia on valituksin saatettu korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavaksi eikä tämä ole kumonnut lääninhallituksen päätöstä, korkeimman hallinto-oikeuden on toimitettava päätöksensä ja siihen liittyvä asiakirjavihko asianomaiselle lääninhallitukselle.
____________________

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1979.

Helsingissä 30 päivänä maaliskuuta 1979.

Tasavallan Presidentti URHO KEKKONEN

Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Työläjärvi

Muutos 1980

Asetus irtolaisasetuksen 7 §:n muuttamisesta.

Suomen asetuskokoelma 961/1980.

Sosiaali- ja terveysministerin esittelystä muutetaan 8 päivänä toukokuuta 1936 annetun irtolaisasetuksen 7 §, sellaisena kuin se on 27 päivänä elokuuta 1971 annetussa asetuksessa (649/71), näin kuuluvaksi:

7 §. Työlaitoksen johtajan on, määrätessään seuraamusta työlaitokseen otetulle henkilölle, joka ei noudata laitoksen järjestystä, todistajan läsnäollessa kuultava häntä rikkomuksen johdosta ja ilmoitettava hänelle rikkomuksen seuraamus. Asiaa käsiteltäessä on pöytäkirjaan merkittävä rikkomuksen tekoaika, lyhyt selostus rikkomuksen laadusta ja siitä, mitä asianomainen on häntä kuultaessa lausunut, sekä seuraamus. Seuraamuksesta ja sen täytäntöönpanosta on pidettävä kirjaa.
____________________

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1981.

Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 1980.

Tasavallan Presidentti URHO KEKKONEN

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Luja-Penttilä

Muutos 1983

Asetus irtolaisasetuksen muuttamisesta

Suomen säädöskokoelma 551/1983

Annettu Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 1983

Sosiaali- ja terveysministerin esittelystä

kumotaan 8 päivänä toukokuuta 1936 annetun irtolaisasetuksen (204/36) 4 - 9, 20 ja 21 §,

sellaisina kuin niistä ovat 4 § muutettuna 18 päivänä joulukuuta 1936 ja 27 päivänä elokuuta 1971 annetuilla asetuksilla (406/36 ja 649/71), 5, 8, 9 ja 20 § viimeksi mainitussa asetuksessa, 6 § 30 päivänä maaliskuuta 1979 annetussa asetuksessa (393/79) ja 7 § 19 päivänä joulukuuta 1980 annetussa asetuksessa (961/80), sekä

muutetaan 2 §:n 2 momentti sekä 3, 10, 11, 19 ja 23 §,

sellaisina kuin niistä ovat 3, 10, 11 ja 19 § mainitussa 27 päivänä elokuuta 1971 annetussa asetuksessa, näin kuuluviksi:

2 §
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Milloin irtolaisvalvonnan alainen on sosiaalilautakunnan luvatta poistunut asuinpaikkakunnaltaan eikä hänen olinpaikkaansa tiedetä, voidaan hänen palauttamisekseen antaa lautakunnan pyynnöstä etsintäkuulutus.

3 § Jos irtolaisuudesta epäiltynä pidätetyn tai irtolaislain 2 §:ssä tarkoitetun huollon alaisen irtolaisen arvellaan olevan pysyvästi työhön kykenemätön tai sellaisen erityishuollon tarpeessa, jota ei voida antaa laitoksessa, tulee poliisipiirin päällikön tai sosiaalilautakunnan, hankittuaan tarvittaessa lääkärin lausunnon, viipymättä huolehtia siitä, että pidätetty tai irtolaishuollon alainen saa tarpeellista muuta huoltoa. Irtolaislain mukaisen huollon on katsottava tällöin päättyneen.

10 § Kun irtolainen on päätetty päästää laitoksesta, tulee johtajan viipymättä kirjallisesti ilmoittaa päätöksestä sille viranomaiselle, jonka esityksestä irtolainen on määrätty laitokseen. Päätöksestä on lisäksi ilmoitettava laitokseen määräämistä koskevan päätöksen toimeenpanneelle lääninhallitukselle ja sen kunnan sosiaalilautakunnalle, johon irtolainen laitoksesta päästyään asettuu asumaan, sekä saman paikkakunnan poliisipiirin päällikölle.

11 § Irtolaislain 27 §:n 3 momentissa mainitun esityksen tekeminen kuuluu sen kunnan sosiaalilautakunnalle tai sen poliisipiirin päällikölle, jossa laitoksesta ehdollisesti päästetty oleskelee.

19 § Milloin irtolaisen laitokseen määräämistä koskevan asian käsittely tai laitospäätöksen täytäntöönpano on irtolaislain 37 §:n 2 momentissa mainitusta syystä keskeytynyt, on asia keskeytyksen päätyttyä saatettava sen lääninhallituksen käsiteltäväksi, jossa se oli vireillä tai joka oli määrännyt irtolaisen laitokseen. Vankilan johtajan tulee tällöin lähettää lääninhallitukselle lausunto irtolaisen käyttäytymisestä vankilassa.

23 § Laitoksen omistajan tai ylläpitäjän on lähetettävä kultakin vuosineljännekseltä sitä lähinnä seuraavan kuukauden kuluessa lääninhallitukselle laskut säilytyskustannuksista, milloin laitoksessa on säilytetty irtolaisena vangittua irtolaislain 38 §:n mukaisesti.
____________________

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1984.

Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 1983

Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTO

Sosiaali- ja terveysministeri Eeva Kuuskoski-Vikatmaa