Iltatähdelle (Forsman)

Iltatähdelle.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Tähti, illan tyttö, sie
Jon niin korkeall’ on tie,
Kumman nähnet voittavan,
Murheen vaiko riemuisan?
Myrskyn raivoten, kenties
Aaltohaudall’ laivamies
Pelvon toivon vaiheella
Johtohos nyt katsahtaa.
Ehkä unho-laaksossaan
Hiutuu kurja tuskiaan,
Katsoin silmääs lempeään,
Pyys’ sua tuskaa lientämään.
Ehkä tyttö paraillaan
Sinuun luopi katseitaan,
Toivoin, että lemmikkin’
Siellä kohtaa katselmin. –
Purren jos näät eksyneen,
Saata jälleen suunnilleen;
Tuskaa, unheen polkemaa,
Loistos anna lohduttaa!
Vaan jos näät mun lemmikin’,
Luoppa hälle suloisin
Sätees, siihen piirtäen,
Että aikaa vartoilen.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.