Iltalaulu (Manninen)
Iltalaulu Kirjoittanut Otto Manninen |
- Niin kultainen ja lämmin pirtin piisi
- on tulla luo, kun viiltää kolkko sää.
- Mut, sydän, ymmärrätkö ystäviisi
- sä yhtyä, kun synkkyys yllättää?
- Lyö pirta, nopsaan nousee, laskee niisi,
- ja helskyin kirjokangas kehkeää.
- Mut, elon kangas, missä katkelmiisi
- on langan laiminlyödyn lnttäjää?
- Vuoskymmentä jo vierähdellyt viisi!
- Kuin kaunis ranta, joka kauas jää,
- kuin mennyt, palaamaton paratiisi,
- ol’ aika kerran armaampi kuin tää.
- Ah, muistot kaiken kirkkaan, pois mi kiisi,
- kaikk’ illan kullat maille kylväkää!
Lähde: Manninen, O. 1925: Virrantyven. WSOY, Porvoo.