Iltalaulu (Manninen)

Iltalaulu

Kirjoittanut Otto Manninen


Niin kultainen ja lämmin pirtin piisi
on tulla luo, kun viiltää kolkko sää.
Mut, sydän, ymmärrätkö ystäviisi
sä yhtyä, kun synkkyys yllättää?
Lyö pirta, nopsaan nousee, laskee niisi,
ja helskyin kirjokangas kehkeää.
Mut, elon kangas, missä katkelmiisi
on langan laiminlyödyn lnttäjää?
Vuoskymmentä jo vierähdellyt viisi!
Kuin kaunis ranta, joka kauas jää,
kuin mennyt, palaamaton paratiisi,
ol’ aika kerran armaampi kuin tää.
Ah, muistot kaiken kirkkaan, pois mi kiisi,
kaikk’ illan kullat maille kylväkää!


Lähde: Manninen, O. 1925: Virrantyven. WSOY, Porvoo.