Iltahämärä (Juva)

2. Iltahämärä. Kirjoittanut Heinrich Heine

Meren kolkolla rannalla istuin

Mietteistä vaivauneena ja yksin.

Aurinko painui lännemmäs ja loi

Säihkesoiluja pinnalle veen;

Ja nuo väljät valkoaallot,

Vuoksen painamat,

Kuohui ja tursus kaukana tullen. –

Omituinen pauhina, kuiske ja viuhe,

Ja nauru ja möyrinä, suhaus, huokaus,

Taas väliin kuin viihdytys viehkeän virren. –

Oli kuin ois unhosta sadut soineet,

Ikivanhat, armahat, kummat,

Joit’ ennen poikana kuulin

Naapurinlasten kertovan,

Kun kesäillan pitkään

Me juttusilla paadella portaan

Salamyhkinä istua kyykimme,

Hörössä pikku korvat

Ja viisain silmin uteliain;

Siinä kun suuret neidot

Köynnöskukkien tuoksehessa

Vastapäätä ikkunass’ istui,

Ruusuisin kasvoin,

Nauraen kujeissa kuun.

Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.