Ilta (Manninen)

Ilta Kirjoittanut Otto Manninen

Niin painunut kuuruun,

niin harmaa jo pää.

Syysillan jo huuruun

sen ikkunat jää.

Jo aleni aamut,

niit’ ilmoill’ ei näy.

Vain pimeän haamut

ne piiriin jo käy.

Jo pois suvi lähti,

syys maan kukat vei.

Vain taivaalle tähti

jäi, jättänyt ei.

Vaan silmät jos heikot

ja himmeät lie,

niilt’ yö ja sen peikot

kaikk’ usvaan jos vie,

jos alhoss’ on harhain

kaikk’ aatosten tiet,

sa, tähtisten tarhain

ken kaitsija liet,

suo lempeä ilta,

yö laupias suo,

ja tähtinen silta

yön ylitse luo!

Lähde: Manninen, O. 1938: Matkamies: runoelmia. WSOY, Porvoo.