Ilta

Kirjoittanut Otto Manninen


Niin painunut kuuruun,
niin harmaa jo pää.
Syysillan jo huuruun
sen ikkunat jää.
Jo aleni aamut,
niit’ ilmoill’ ei näy.
Vain pimeän haamut
ne piiriin jo käy.
Jo pois suvi lähti,
syys maan kukat vei.
Vain taivaalle tähti
jäi, jättänyt ei.
Vaan silmät jos heikot
ja himmeät lie,
niilt’ yö ja sen peikot
kaikk’ usvaan jos vie,
jos alhoss’ on harhain
kaikk’ aatosten tiet,
sa, tähtisten tarhain
ken kaitsija liet,
suo lempeä ilta,
yö laupias suo,
ja tähtinen silta
yön ylitse luo!


Lähde: Manninen, O. 1938: Matkamies: runoelmia. WSOY, Porvoo.