Ilmoitus.

Kirjoittanut Heinrich Heine
Suomentanut Oskar Uotila.


Hämärrellen joutui ilta,
Hurjemmin huhisi aallokko,
Ja mä istuin rannalla, katsellen
Vetten valkoista tanssia,
Ja mun rintani riuhtoi kuin meri,
Ja kaihoen kaipasin sinua,
Sa armas kuva,
Joka kaikkialla luonani leijut,
Ja kaikkialla mua kutsut,
Kaikkialla,
Tuulen touhussa, meren pauhussa,
Oman rintani huokauksessa.
Kevyellä ruo’olla kirjoitin hiekkaan:
«Agnes, lemmin sinua!»
Vaan ilkeät aallot valelivat
Tunnustusta hellää,
Sen pyyhkien pois.
Sä rikkuva ruoko, sä hajoova hiekka,
Te ajauvat aallot, teit’ en enää usko!
Käy taivas tummemmaksi,
Rintani riihoisemmaksi,
Ja väkevin käsin, Norjan metsistä,
Tempaan korkeimman kuusen,
Ja sen kastan
Etnan kiehuvaan kitaan, ja tällä
Tulikasteisella jättiläiskynällä
Kirjoitan tummaan taivahan kanteen:
«Agnes, lemmin sinua!»
Jok’ ainoa yö leimuvi sitten
Tuoll’ ylhäällä tulinen kirjoitus,
Ja kaikki vastakasvavat polvet
Lukevat riemuiten taivahansanat:
«Agnes, lemmin sinua!»


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset. II. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.