Ihmisen sydän - Herran Temppeli eli Perkeleen asunto/Kappale 8
| Seitsemäs kuwa | Kahdeksas kuwa. Ihmisen sydän - Herran Temppeli eli Perkeleen asunto Kirjoittanut Johannes Gossner |
Yhdeksäs kuwa |
Tässä näemme kääntymättömän syntisen kuolinwuoteellansa, piiritettynä ruumiin kiwuilta ja sielun soimauksilta; hänen sielunsa on särkynyt kuoleman pelwosta ja lewotoin omatuntonsa pelkää tulewata luwunlaskua. Ylönannettuna kaikilta on hän jäänyt yksinänsä awutta ja lohdutuksetta, sillä hän ei tunne Jesusta, Jumalan Poikaa, eikä usko Hänen päälle<e>nsä. Hirwittäwänä haamuna seisoo kuolema hänen edessänsä ja se korotettu wiikate on nyt lopettawa kaiken hänen turhan ilonsa, rikkautensa, kunniansa, maalliset huwituksensa ja hekumansa. Mutta ei tässä kyllä, perkele myös soimaa hänen syntiänsä. Terweyden päiwinä wietteli perkele häntä syntiin ja rikoksiin; nyt hän asettaa ne hänen silmäinsä eteen ja soimaa niitä ja peljättää niillä hänen omaa tuntoansa, näyttäin hänelle synnin wiimeisen palkan, ijankaikkisen kadotuksen, pilkan ja kaiken helwetin tuskan. Epäilyksellä hän katsahtaa ympärillensä ja hänen silmänsä ei kohtaa muuta kuin hirmun kauheat kuwat. Omatunto, tähän asti nukutettu ja paadutettu herää nyt ja waiwaa määrättömillä kiwuilla, täyttäin hänen sydämensä ijankaikkisen kuoleman ja tuhansien tuskien kauhistawaisella aawistuksella. Ei hän kuule yhtään lohduttawaa sanaa, sillä hän on paadutettu ja kuuro Herran äänelle ja kaikki hywät liikutukset owat tukahutetut. Hän hyljää Jumalan hengen ja armon; sentähden ne kiireesti pakenewat häntä ja jättäwät hänen kauhistawiin epäilyksiin, joihin hän wimmassaan on itsensä syössyt. Näin hän heittää henkensä ja menee Kristuksen tuomioistuimen eteen, jossa hän saa kuulla ne hirmuiset sanat, joita hän maallisella waelluksellansa usein kuuli waan unhotti ja piti pilkkana. Hän kuulee Jesuksen huulilta, jonka armon hän on pois tuhlannut ja jonka weren hän on hyljännyt ijankaikkisesti pysywän tuomionsa: "mene pois minun tyköäni sinä kirottu, siihen ijankaikkiseen tuleen, joka walmistettu on perkeleelle ja hänen enkeleillensä." Math. 25: 41.
Näin maailma ja synti kostaa palwelijoillensa. Jumalalta hyljätyt ja hänen kaswoinsa edestä ajetut, syöstään ijankaikkiseen kadotukseen, ijankaikkisesti onnettomaan tilaan, jossa tuli ei sammu eikä heidän matonsa kuole. O, kuinka monta ihmistä eikö kiirehdi tähän turmelukseen! Kuinka monta eikö ole niiden seassa, jotka tahtowat kutsuttaa ja pidettää itseänsä kristittyinä ja palwelewat kuitenkin syntiä, löytäwät ilonsa ylpeydessä, kateudessa, huoruudessa, warkaudessa, ahneudessa ja laiskuudessa ja eläwät wihassa, pahuudessa, wainouksessa ja juopumuksessa! Toisinaan he tunnustawat syntinsä, mutta ei katuen, waan ainoastaan tawan wuoksi. He owat niin waipuneet syntiin, että he niitä tunnustettuansa jälleen niihin lankeewat. Näin rientäwät he haudan reunalle parantumatta, kääntymättä ja omistamatta Herran Jesuksen Kristuksen ansiota. Se katumatoin syntinen käy myös ripillä ja Herran Jesuksen Ehtoollisella ja kirkossa kuulemassa saarnaa ja ottamassa osaa ulkonaisiin hartauden osoituksiin, mutta pysyy kuitenkin entisessä tilassansa synnin uskollisena palwelijana, maailman lapsena ja perkeleen orjana. Kuta ahkerammasti hän käy Herran huoneessa, sitä wähemmin hän luule[e] tarvitsewansa sydämen uudistusta ja uuden elämän alkamista. Mutta silloin kuin hän wähimmin tätä odottaa, tulee kuolema ja pois tempaa hänen, ja "koska hän on lihassansa kylwänyt, niin hän myös lihassansa turmeluksen niittää. Sillä mitä ihminen kylwää, sitä hän myös niittää." Gal. 6: 7. 8. Waikein on kuolema niille, jotka kerran owat saaneet armon, mutta ei säilyttäneet sitä, kerran owat maistaneet ja nähneet kuinka suloinen Herra on ja tunteneet Wapahtajan sydämessänsä, mutta poikenneet hänestä ja antaneet maailman rakkauden itsensä wangita. Näin puhuu Paawali: "Jos me ehdollamme sitte syntiä teemme kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä waan hirmuinen tuomion odotus, ja tulen kiiwaus, joka wastahakoiset syöwä on." Hebr. 10: 26, 27. O, te synnin palwelijat! Tiedättekö mitä te teette? Mitä rakastatte, mitä halajatte? Kadotusta ja kuolemaa. Nyt on synti teille makea kuin hunaja; mutta se tulee sappea katkerammaksi. Ajatelkaa kuitenkin, että te riennätte kadotuksen lawealla tiellä. Hyljätkäät se ja samassa myös synti, sillä se määrä, johon ne teitä wiewät, on ijankaikkinen turmelus! Kuulkaa sen Hywän Paimenen kutsuwaa ääntä: "Tulkaat minun tyköni kaikki, jotka olette raskautetut. Minun wereni, joka teidän edestänne wuodatettu on, puhdistaa teidät kaikista synneistä. Minä annan teille anteeksi ja tahdon tehdä teidät autuaiksi! Minun lammasteni pitää saaman minun tykönäni ijankaikkisenelämän." Älkää siis sulkeko sydämiänne ja korwianne Hywän Paimenen ääneltä että ei teidän tarwitseisi kuulla wanhurskaan Tuomarin peruuttamattomia sanoja: "Menkäät pois minun tyköäni te kirotut! ijankaikkiseen tuleen," sillä "hirmuinen on langeta eläwän Jumalan käsiin." Hebr. 10: 31.
Rukous. Wanhurskas olet Sinä, o Jumala, ja Sinun tuomiosi owat oikeat. Sinä et katso ihmisen muotoa, waan tuomitset jokaisen töidensä mukaan. Joka ei paranna itseänsä ja ei wastaanota Sinun sanaasi, eikä kätke sitä, hän on jo tuomittu ja ei saa nähdä elämää, waan tulee kuoleman surkuteltawaksi saaliiksi. Suuri sinä olet armossasi, uskollisiasi kohtaan. waan yhtä ankara parantumattomille ja kääntymättömille syntisille. Sinä suloinen Herra Jesu! olet minun lunastanut synnistä, kuolemasta ja helwetistä, anna minulle woimaa aina wälttämään syntiä ja turwaamaan Sinuun. Herätä minua synnin unesta, että minä tulisin pelastetuksi, sekä hengellisestä että iankaikkisesta kuolemasta ja osalliseksi ijankaikkisesta elämästä. Muserra ja uudista minun sydämeni, että nöyrästi seuraisin henkesi johdatusta, että tulisin uudeksi ihmiseksi ja eläisin aina tahtosi jälkeen, että myös kuolemassa tulisin omaksesi. Amen.